Aaro. Lienenkö tuota jo hyväksi muuttunut sitten äskeisen?
Aina (heittäytyy Aaron viereen). Olet, olet. Sinä olet hyvä, paras poika maailmassa.
Aaro. Ja sinä olet hempein hulmuhelma auringon alla. (Syleilee ja suutelee Ainaa.)
Aina. Soh! Noh! Anna nyt olla. Herrajemmeri sentään! Etkös kuule? Tuolla polulla tulee joku. Laske pian!
Aaro. Tulkoon jos on tullakseen. Sitten he näkevät kuinka naimista niisiin pannaan. (Aikaa taas suudella.)
Aina. Kaunista näkemis — — soh! vallan riivattuhan sinä olet. (Työntää Aaron kiveltä.) Hah! Hah! Noin työ mieheltä käy, sanoi henkuri kuin niukkasi. (Juoksee nauraen saunan nurkalle ja tähystelee oikealle.)
Aaro (hyräilee maatessaan).
Vaan hulmuhelmani rentoa luontoa en voi vastustella.
Aina. Annappas nyt viidakon vilistä hyvän sään aikana.
Aaro (kääntyy kyljelleen). Joko ukkonen käy, vai tuleeko turkkilainen?