Mikko. Eihän ne rikkaiden talojen tytöt enään näin ikämiehestä.
Aina. Soo! Se onkin sitten vaan taloa kun te persottelette.
Mikko. Noin taas —
Ulla (huutaa vasemmalla). Aina! Aina!
Aina. Siinä se morsian terttu nyt on! Rakkaus nykii tänne päin.
Ulla (huutaa). Kuuletkos Aina!
Aina. Jaa, jaa! No, mikäs nyt on hätänä sitten?
Ulla. Missä sinä koko päivän vetkuttelet senkin lietona? (Tulee, huomaa Mikon.) Kas, kun Mikkokin… En aikonut hoksatakaan. Hyvää ehtoota! No mitäs Mikolle… Aina! Menes panemaan pannu tulelle, koska on vieraita. No, mitäs hyvää Mikolle kuuluu!
Mikko. Kiitoksia vaan! Noin taas. — Minä tässä juuri Ainalta kyselin jos emäntä on kotosalla. (Ottaa piippunsa ja istuu kivellä.)
Ulla. Tottakai kotosalla, kun juuri tässä odottelin… Kun se Heta tässä tuonoin pakisi tulosta…