EEVI. Tähän se juuri sopiikin.
PENTTI (nousee). Eipäs!
Kävelee yhden kierroksen. Menee pesän eteen ja heittää pois papyrossinsa.
EEVI. Kohennapas uunia siellä!
PENTTI (kohentaa. Tulee Eevin viereen). Minä voin sanoa sinulle jotakin — vaikka en ole vielä isällekään — mutta minä aijon puhua hänen kanssaan heti kun hän tulee kotia.
EEVI. No?
PENTTI (istuu Eevin viereen). Minä pidän Ainasta? —
EEVI. Näetkös nyt! Sitähän minä —
PENTTI. Ei, ei! Ei sillä tavalla! Oikein toden teolla Minä tarkotan, että me rakastamme toisiamme Aina ja minä — ja —
EEVI. Se on pahempi se.