PENTTI. Mikä on pahempi?
EEVI. Aina parka!
PENTTI (katselee Eeviä pitkään). Hm! — Tiedätkö Eevi — Minä olen monena iltana tarkastellut sinua, kun sinä tässä olet ommellut ja hommaillut häävalmistuksiasi. Minä olen katsellut sinua ja ajatellut yhtä ja toista sekä sinusta, että sinun sulhasestasi Niinisalosta, joka muuten tuntuu olevan kunnon mies —
EEVI. Puhdas luonne, eikö niin?
PENTTI. Voipi olla puhdaskin, mutta pehmeä, kovin pehmeä voidakseen — Hm! — No, niin — kun minä olen ajatellut sinun lasinkirkasta ja jääkylmää luonnettasi ja sinun järkeäsi, joka on niin kauhean — kuinka sanoisin —
EEVI. Terve.
PENTTI. Vaikkapa niinkin. Se ehkä sopii. Niin silloin olen myöskin aina itsekseni — Hm! Sanoppas minulle — miksi sinä et säälittele itseäsi tai Niinisaloa yhtä paljon kuin Ainaa tai minua?
EEVI. Meitäkö? — Mehän menemme naimisiin.
PENTTI (Nousee). Ooh! Vai sitä sinä -! Etkö sinä luule, että minä aijon Ainan kanssa mennä naimisiin?
EEVI. Ainan kanssa — sinäkö?