PENTTI. Luonnollisesti.
EEVI. Näetkös nyt millainen ilmaan ampuja sinä olet! — Siihen ei isä milloinkaan suostu.
PENTTI. Hänen täytyy!
EEVI. Miksikä?
PENTTI. Minä en anna perään, ennenkun olen ajanut tahtoni läpi.
EEVI. Milloinka sinä olet ennen jaksanut ajaa tahtosi läpi?
PENTTI. Tässä mailmassa on niin paljon seikkoja — (heittäytyy huolettomasti keinutuoliin) joita yksinkertaisesti ei viitsi ajaa loppuun asti, sitten enään kun niihin on lähemmin tutustunut.
EEVI. Mutta jos tämä olisi juuri yksi sellainen seikka?
PENTTI. Ei, ei! Sinä et tiedä kuinka paljon minä pidän Ainasta. Ja eikö Aina ole hyvä tyttö? Oh! Hän on parempi kuin hyvä. Ja sellainen äly, sellainen mielikuvitus! Ja samalla niin hento, niin naisellinen! Eikö totta?
EEVI. Kyllä, kyllä! — Mutta ajattelepas sitten itseäsi!