PENTTI. Eevi!
EEVI. Älä niin kiivastu! — Pohjaltasihan sinä olet hyvä poika. Muuta ei voi sanoa. Mutta —
PENTTI. Mutta?
EEVI. Sinä olet niin heikkoa ainesta. Mitä voit tehdä Ainan hyväksi?
PENTTI. Minä voin rakastaa Ainaa, niinkuin hän ansaitsee.
EEVI. Mitäs muuta?
PENTTI. Muuta? — (Nousee). Ylipäänsä vaikka mitä muuta. Nyt on minun aikani tullut. Kaikella on näet aikansa. Ja nyt on minun. Minä olen vaan oleksinut täällä ja odotellut. Nyt se on tullut. Ainan kanssa ja Ainan rinnalla käy kaikki kuin siivillä. Sinä et aavista miten täyteläistä elämä on! Et aavista miten tunnen innostusta —
EEVI. Innostusta kai sinussa on! Ehkä liljaksikin. Mutta juuri siksi, että sitä on niin paljon, palaakin se pikemmin ja sammuu sitten, väsähtää. Ja sitten vastassa sellainen isä, joka ei milloinkaan ole perääntynyt. Ei milloinkaan jättänyt mitään kesken.
Alkaa ommella.
PENTTI (menee tuijottamaan hiilustaan).