ERKKI KOLJAS (julmistuneena). Mitä sinä ilveilet, mies!
PENTTI. Onko tämä se sama ase, jolla iskettiin se kuuluisa isku, tuolla Vesikansan puolella?
ERKKI KOLJAS (vapisee itsensä hillitsemisestä). Lopeta nyt, poika, aikanaan!
PENTTI. Se on sen jälkeen mahtanut tulla koko lailla raskaammaksi.
Siihen on aikojen kuluessa takertunut niin paljon suruja ja kyyneleitä.
Nyt on sopiva tilaisuus taas koettaa sitä. Tuossa! Iskekääpäs taas yksi
kuuluisa isku!
Ojentaa piiskaa Erkki Koljaalle.
ROUVA AIROLA (tulee vasemmalta kantaen tarjotinta, jolla on kannu ja lasi).
PENTTI. Aina on olemassa joku pöytä ja pikkuinen naissydän myöskin.
ERKKI KOLJAS (kähisee). Sinä uhmailet liiaksi! — Tai uhkaatko minun henkeäni?
PENTTI. Sittenhän minä olisin samallainen kuin tekin. Ottakaa! Ettekö uskalla? (Kääntää piiskan toisapäin käteensä). No! Ottakaa! Minä en tahdo kauvemmin pitää näin saastaista valtikkaa.
Heittää piiskan Koljaan jalkoihin.