ROOPE. Ne sanovat Purimon vähitellen menevän samaa tietä.
HILMA (nousee, kiivaasti). Oletko sinä uskonut noin typerästi?
ROOPE. En. Minä en ole sitä uskonut. Mutta nyt uskon.
HILMA. Kuinka — nyt.
ROOPE. Eihän hän holhoojana voisi sinun tavaroitasi tuhlata, ei ainakaan paljoa. Hänet saisi hyvin helposti pois siitä toimesta, milloin tahansa.
HILMA. Kuka hänet panisi pois? Sinä kai?
ROOPE. Vaikkapa minä. (Alakuloisesti.) Mutta nyt, koska hän nai sinut, on hän tietysti oikeutettu tuhlaamaan sinun omaisuutesikin.
HILMA. Vai löytyy sentään vielä armopykäläkin?
ROOPE. Löytyy se — sellainen.
HILMA. Sinä tunnut pitävän merkillistä huolta minun omaisuudestani.