ROOPE. Pyhänä? Tottapa kaiketi. — Ajatteletko sinäkin, että tuollainen kuolevan toivo on täytettävä? Ajatteletko sinäkin niin?
HILMA. Kun vielä kyseleekin! Totta kai. Eikö se olisi kauhea rikos, jos ei tekisi niin? Sanotaan, että Jumala puhuu kuolevaisen suun kautta.
ROOPE. Tekisitkö sinäkin kaikki, mitä isävainajasi viimme hetkellään olisi pyytänyt sinulta?
HILMA. Hän ei pyytänyt minulta mitään. Antoi vaan siunauksensa.
ROOPE. Hän ei tahtonut sitoa sinua mihinkään. — Minulle hän puhui sinusta.
HILMA. Sinulle? Mitä hän puhui? Sanoppas se! Kerro kaikki tyyni! Kerro ihan joka sana, mitä hän sanoi.
ROOPE. Ethän sinä suutu, jos kerron?
HILMA. Hyvä ihminen! Kuinka voisin suuttua siitä, mitä isävainaajani on sanonut. Johan sinä nyt vallan! —
ROOPE. Minusta se ensin alkoi. Käski minun työlläni näyttämään, että olen kunnon mies ja että kelpaan ihmisten joukkoon, niiden etummaisten nimittäin. "Perässä loitommalla voi kyllä kaikki köntystellä, yksi huonommin, toinen vähän paremmin", sanoi hän.
HILMA. Sen toivon sinä olet täyttänyt. Entäs sitten?