KELA: Tule tänne syyparka täällä niit' on toisiakin. Mutta itse asia on todellisuudessa niin, että minä en ole antanut hänelle kuin semmoisen tavallisen ryypyn mikä ruukataan lähimmäiselle antaa. Mutta hänessä on itsessään luonnollinen vikansa. Ja kuka käskee kulettamaan sinun Vinkka kaikkia vellipäitä tänne.
VINKKA: Puheenjohtaja! Kyllä se osaa verutella ja omaa lakiaan laskea tuo vastaaja; mutta minä menen itse valalle siitä, että asia on niin kuin olen sanonut, koska vierasmiehet minulta niin jäävättiin.
PUHEENJOHTAJA (Vilkaisee Kelaan): Mitäs vastaaja sanoo tähän?
KELA: Vai valalle... Sehän olisi varsin laitonta, että kantaja valalle pääsisi. Sen saa tehdä vastaaja silloin kuin asia on jo muutenkin puolitodistuksessa, eikä löydy enää sivutodistajia.
ILMOLA: Herra puheenjohtaja! Minä katson nuo vastaajan väitteet niin aiheettomiksi, että niillä ei voi olla mitään eroa. Turhaa suun pieksemistä ja asian vääristämistä on hän koittanut tässä tehdä häpeämättömyyteen asti. Sen vuoksi rohkenen vielä uusia entiset kanteeni ja anoa kunnioittaen, että arvoisa oikeus katsoisi hyväksi langettaa vastaajan maksamaan vaatimamme työpalkan ja kulut kohtuuden mukaan asiassa.
KELA (Röyhkeästi): Niin, samalla kunnioituksella kuin kantajakin, saan siis minäkin anoa kanteen kumousta ja kulujani asiassa. Sillä kaikessa tapauksessa olen minä saamisen puolella, eikä kantaja. Vaikka kyllä ehkä asiamiehellä on valta vaatia olematontakin saamista päämiehensä puolesta, mutta tuskinpa lienee Suomen suuremmillakaan virkapomoilla, ollessaan muuten kansan painajaisena, täydellistä valtaa saada ainoastaan matelevalla kielellään, väärä oikeaksi, saati sitte pikkupomoilla, jotka leipäpalasen tähden koittavat ihmisten pikkuasioita piekseä ja uskotella oike...
PUHEENJOHTAJA (Keskeyttää puheen): No-noh! Elä parjaa, siitä saat pian sakkoa.
KELA: Siitä viisi — sontaa se vain on sakko talossa.
PUHEENJOHTAJA (Tuimasti): Hst! Nyt piisaa jo. — Astukaa ulos heti! — Kaikki saatte mennä.
(Esirippu laskee.)