ILMOLA: Mutta mitäs ovat ne "taksvärkki"-halot? "Taksvärkki" on ruma sana, eikä se ole edes suomenkieltäkään.
VINKKA: Eihän me maamoukat tiedetä mitä kieltä se on ja mitenkä hiton rumaa se on; — mutta eiköhän sihtieri ole kuullut puhuttavan, että torppari tekee taloon taksvärkkiä, silloin kun se on työllään maksamassa taloon veroaan. Niinpä oli Kelankin vedettävä verostaan pappilaan halkoja monta kymmentä syltä. — Ja kaikkiahan sinne pappilaankin pitää ihmisten raahata.
ILMOLA: Mutta milläs ehdolla sinä läksit niitä ajamaan? Lupasiko se Kela siitä sinulle mitä?
VINKKA: Eihän siinä niin vissiä määrää ollut, mutta se oli kuitenkin semmoinen meininki, että hän siitä maksaa. Kuinkas muuten. Kaikkihan työstään palkan tarvitsee. Senhän kyllä tiedätte herra sihtieri paremmin kuin minä.
ILMOLA: Aivan niin; mutta onko hän sitte jälestäpäin luvannut sinulle mitään sovinnolla?
VINKKA: Kyllä hän; mutta mitäs niistä lupauksista sitten on — kun hän on semmoinen mies. Voi, voi! etten te herra sihtieri usko minkälainen vempele se Kela oikeastaan on. Toisenkerran hän tarjoaa kahdenkesken ollessamme vähän sovinnoita ja toisenkerran taas muiden läsnäollessa hän puhua pullikoi, että: mennään vain käräjille, minun on vastaajana hyvä riidellä — en tarvitse kuluttaa mitään, mutta sinä viet rahasi herrain taskuun.
ILMOLA: Kaippa siinä veitikkata on. Sehän on sitä rikkiviisautta. — Mutta onkos sinulla sitte todistajia jos niitä tarvitaan täällä?
VINKKA: Onhan täällä tuo Hutja-Nesto; mutta tokko niitä paljon tarvitaankaan, koska hän tunnustaa itsekin minun ajaneeni halkoja hänen kanssaan.
ILMOLA: Mutta jos hän kieltää sen oikeudessa, niin mitäs sitte?
VINKKA: Tokko sen kielto paljon auttaa, kun te herra sihtieri käytte tätä asiata ajamaan?