ILMOLA: Mene nyt sitten. (Vinkka menee ja tulee pian takaisin mukanaan Kela, mikä on vähän veitikkamaisen näköinen)
ILMOLA (Katsoo terävästi Kelaan): Miehet! minä toimitan teitä soville siinä riita-asiassanne. Sehän on niin vähäpätöinen asia, eikä se kuitenkaan muutu oikeudessa muuksi kuin että lisääntyy vain maksua sinulle Kela.
KELA: Käyköön miten käy! Kuitenkaan ei suomalainen usko ennen kuin koittaa. Eikä hänen työstään minulle mitään hyvää ollutkaan — sehän meni papin pohjattomaan säkkiin.
ILMOLA: Niin, mutta sinähän sitä olet pyytänyt ja sinun puolestasi hän sen työn teki.
KELA: Täytyyhän sitä semmoistakin työtä tehdä tässä nurjassa yhteiskunnassa. Mutta annahan ajan kulua! Otetaanpa pois nuo korkeat palkat ja suuret palatsit papeilta. Voi sentään! Mikä yhteinen hyöty se oliskaan kun nuokin virkatalot olisivat kansan hallussa.
ILMOLA: No, mitä sinä joutavia veruttelet. Pysy asiassa! Eihän tässä pappien palkat ole kysymyksessä.
KELA: Asiatahan tämä on. Mutta lienenkö eksynyt liian syvälle asian ytimeen — kun kysymys onkin pappilan "taksvärkin" teosta.
ILMOLA: Niin juuri, siitähän tässä pitäisi tehdä selvää. Ja kun kerran tunnustat Kela, että tämä Vinkka on ajanut puolestasi halkoja pappilaan, niin sovita pois se nyt tässä, ettei tarvitse aina isompia kustannuksia maksaa turhan päiten. Sen vuoksi minä soisin teille sovinnon.
KELA: Ja eikö vielä senkin vuoksi, että ei ole tällä Vinkalla maksaa teille korkeata asiamiehen palkkaa jos nimittäin eteen mentäisi. — Voi kuitenkin sitä palkan paljoutta minkä nuo arvoisat asianajajat nykäisevätkin, kun vähänkin aikaa kiskovat kitaansa oikeudessa, — ja hämmentävät oikeutta, jos asiassa alakynteen käyvät.
ILMOLA (Äreästi): Elä hulluttele! Pysy vaan asiassa.