Rientäkäämme edellä Ampialan taloon, jossa puuhataan köyrijuhlaa ja häitä noille uskollisille palkollisille, jotka olivat palvelleet kunnialla tässä talossa. Matti 10, ja Leena 8 vuotta. Täälläpä tapaamme monta vanhaa tuttavaamme. Vanha isäntä istuu pirtissä, jonka nokimustat seinät ovat nyt somasti päreillä koristettuna. Hän istuu lavitsalla, lähellä akkunata, josta tuontuostakin silmäilee ulos kirkolle päin viepää tietä kohden. Hän odottaa vieraita. Hyväntahtoinen emäntä on täydessä toimessa ja tarkastelee, ovatko kaikki tehtävät valmiit ja järjestyksessä.
Maija astui pirttiin, puettuna punaiseen parkkumihameesen, mustaan liiviin ja valkoiseen röijyyn. Isänsä ja äitinsä katsoivat häntä nähtävällä tyytyväisyydellä, sillä hän näytti hyvin kansalliselta ja somalta.
"Jopa olet valmis vieraita vastaan ottamaan," äännähti isäntä tuolle tyttärelleen.
"Kunpa vaan jo tulisivat," kuului vastaus, ja sen jälkeen jäi äänettömyys jälleen hetkeksi aikaa pirttiin.
Matti ja Leena istuivat täll'aikaa "piisituvassa," odottaen hääjuhlaansa. Leena oli puettuna valkoiseen morsius-pukuun. Hänen kasvoillaan rusoitti hieno puna, ja silmänsä säteilivät onnesta, katsellessaan sulhoaan. Heidän molempien silmät viemistyivät yhä toisiinsa, ja mitä he ajattelivat sekä sydämessään tunsivat, sitä ei voi kynällä kuvata; mutta tietysti uhkui heidän mielensä sanomattomasta onnesta ja ilosta. He olivat kokonaan unohtaneet ne kaikki huolet ja vastukset, joita tätä ennen olivat saaneet elämässänsä kokea.
Nyt ilmestyi Maria äkkiä "piisitupaan", huudahtaen:
"Jo papin joukko tuli!"
Samassa käänsivät Matti ja Leena silmänsä akkunaan, josta näkivät, kuinka isäntä pihassa, lakitta päin ja nöyrästi kumarrellen, tervehti kirkkoherraa sekä tämän poikia ja nuorta neitiä. Sitten saattoi isäntä arvokkaat vieraansa "piisitupaan" eli silloiseen korutupaan, johon kalkki arvossa pidettävät vieraat tavallisesti vietiin. Täällä tervehtivät vieraat tavallisuuden mukaan sulhaista ja morsianta ynnä Maijaa.
Neiti Herpman rupesi koristelemaan morsianta ja ripusti tämän päähän korkean, kullankiiltävän morsius-kruunun. — Sitten tapahtui vihkiminen sen ajan juhlallisemmalla tavalla.
"Noin muhkeata paria ei usein nähdäkään vihillä," kuultiin monen kuiskaavan, ja totta se olikin.