Navetassa tehtiin myöskin taikatemppuja, joita silloisilla ihmisillä oli tapana tehdä, ja joita emme katso tarpeelliseksi tässä kertoa.
Mutta mitäs olivat nuo manalaiset saunassa syöjät? Eipä kukaan tiennyt, että talon renki, Jaakko, oli kurillaan vienyt siat saunaan vähää ennen kuuntelemaan menemistä. Nepä olivatkin noita mainittuja massuttajia.
Ilta oli kulunut myöhään. Emäntä esitti, että kirkkoherra perheineen kävisi piisitupaan maata. Kirkkoherra ja Maria-neiti, jotka olivat jo unen tarpeessa, ottivat kiitollisuudella vastaan tämän tarjoomuksen ja menivät levolle. — Pian rupesivat toisetkin arvelemaan olevan ehkä parasta lopettaa ilon. Ja niin tehtiinkin; levolle menoa ruvettiin hankkimaan.
"Sen ilmoitan minä aikanaan, että elköön kukaan ruvetko tähän pirttiin tänä yönä nukkumaan," sanoi unilukkari kaikkein kuullen.
"Miksikä ei?" kysäsi joku joukosta uteliaasti.
"Minä näin semmoista unta, että tässä pirtissä makaaville tulee turmio tänä yönä," jatkoi taasen unilukkari.
"Joka unia tottelee, se varjoja kiinni ottelee," vastasi Juho, naurahtaen ivallisesti.
"Lieneepä niinkin; mutta parempi on kuitenkin olla niitä varoillaan," vakuutti unilukkari.
"Mitä te siis pelkäätte?" utasi Juho.
"Venäläisiä," kuului vastaus, joka sana sai monen sydämen vavahtelemaan.
Mutta päinvastoin ajatteli Juho. Hän lausui uljaasti, korjaten ryhtiään: