— Tehdään niin, sanoi Maria hymyillen, sillä hän oli nyt jo ilosta itkeä, kun tiesi olevan Kaarlolla semmoisen aarteen, jonka avulla hän kuitenkin pääsee onnelliseen miehelään.
Tämän keskustelun perästä painoi Kaarlo Marian sormeen sormuksen, jonka kantaan oli kullan värisillä kuvilla merkittynä Usko, Toivo, Rakkaus, — ja jätti jäähyvästin siltä kertaa.
Kaarlo riensi majurilta saatua Hovilataan katsomaan, johon päästyään hän ilokseen huomasi olevan kaikki hyvin. Täällä oli oivallinen ja oppinut pehtoori K., joka oli hoitanut talouden hyvin. Kaikki oli kunnossa ja kaikkia talouteen kuuluvia tarpeita oli kyllältä. Koneita oli kosolta, ja niitten avulla tehtiin töitä. Täällä oli niitto-, leikkuu-, puima- y.m. koneita, joiden pehtoori sanoi olevan erinomaisia käytännössä.
Mutta ennenkuin pidempiin tutkimuksiin ruvettiin, oli pehtoori K. utelias tiedustelemaan Kaarlon asiata ja hänen matkansa suuntaa. Siitä joutuivat he pitkiin puheisiin, sillä Kaarlo esitti itsensä, mikä mies hän oli, ja sanoi olleensa Turkinmaalla taisteluissa majuri B:n kumppalina majurin kuolemaan asti. Ja sen selitettyään Kaarlo sanoi olevansa Hovilan kartanon nykyinen omistaja, näyttäen todistustaan puheensa varmikkeeksi.
Nyt kävi pehtoori K. Kaarlolle entistä kohteliaammaksi ja kysyi: —
Koska, arvoisa isäntä, tulette itse tänne asumaan.
— Se on vielä tietämätöin, sillä minä pyydän teitä vielä edelleenkin hoitamaan tätä, sentähden, että minulla on isältäni peritty pieni talo asuttavanani, joka tarvitsee kohentamista, ja toinen seikka se, että minä pidän salaisuutena tämän kartanon olemista itselläni, jonka vuoksi pyydän teitäkin olemaan ilmoittamatta, että olen tämän pesän omistaja. Ainoastaan ylijäännöksen tämän tilan hoidosta vaadin saada käyttää huonon kotitaloni tarpeisiin.
— Sitä on nytkin olemassa, sanoi pehtoori, otti talouskirjat katseltaviksi, joiden mukaan oli kaunis jäännös omaisuutta tallella, minkä Kaarlo sai omistaa, koska testamentissa oli niin määrätty.
Sen lisäksi sai Kaarlo vielä paljon neuvoja tuolta maanviljelykseen ja uusiin keksinnöihin oppineelta pehtoorilta.
Nyt rupesi Kaarlo asumaan Ojalassa aikalailla. Hän rakennutti kartanota ja levitti viljelyksiä niin, että Ojalassa rupesi ikäänkuin uusi päivä paistamaan Niemeläisen silmiin. Kaarlo laittoi koneita joka alalle, missä vaan sopi niitä käyttää ja käytti keinotekoista lannoitusta, jota vastoin tällä paikkakunnalla muut, kuten Niemeläinenkin, lannoittivat peltojaan vanhan tavan mukaan, paraastaan havurehulla, joten haaskataan paljon metsää ja tehdään kuivaa, voimatonta murtoa pellolle. Pian rupesi Niemeläinen huomaamaan, miten edullista on Kaarlon talouden hoito kaikkine koneineen ja tapoineen. Sitä ihmeempätä oli vielä Niemeläisestä, kun hän näki, miten Kaarlolle riitti varoja asua niin taloaan. — Kaarlo ei virkannut puuteistaan koskaan mitään, vaan hän oli kunnokas näyttämään miten järjellä ja tahdon voimalla saadaan paljon aikaan ihmiselämän edistystä. Hän tahtoi luoda ikäänkuin uuden maailman, sillä hän seurasi kaikissa ajan henkeä ja ponnisti etunenässä ylöspäin valistuksen vastamaata.