— Niin — kertomukseni ei ole juuri ilahuttavaakaan laatua… Toivoni on murtumaisillaan … sydämeni on raskas … siksi riensin vapaaseen luontoon, siellä yksinäisyydessä huojentamaan suruani… Tuolla järvellä soutaessani olin huomaamattani lähestynyt teidän rantaa ja kuultuani laulusi, riensin tänne, tavatakseni sinua, sillä teillä ei minun ole enää hyvä käydäkseni.
— Miks'ei … mistä syystä? keskeytti Maria.
— Ompahan vain….
— Sano, sano!
— Isäsi kävi eilen meillä ja, siellä yhtä ja toista puhellessamme, vihdoin rohkasin mieleni ja kysyin lupaa tullakseni sinua … niinkuin on puhuttuna … mutta se kävi, kuten minä pelkäsinkin. Hän sanoi sen heti mahdottomaksi ja käski heittämään pois semmoiset turhat lapsuuden unelmat. Sanoi Mariansa kerran rehoittavan emäntänä mahtavassa talossa, eikä missään köyhässä Ojalassa. Ja vakuudeksi, etten toisten enää semmoisia kyselisi, sanoi hän Markkulan Juusen tulevan sinua kosimaan.
— Markkulan Juusen… Luuletko, että isäni vaatii minua menemään
Markkulan Juuselle?
— Onpa syytä luullakseni, sillä isäsi ei tunne rakkautta tahi paremmin sanoen, todellisen rakkauden arvoa. Rikastuminen on hänen päämaalinsa, ja siihen samaan maaliin tahtoo hän sovittaa lastensakin kohtalon.
— Ei rakas Kaarloseni … sinä tuomitset väärin … rakastaahan isä minua… Kyllä hänen mielensä voi muuttua … jahka minä kerron hänelle … en ketään muita rakastavani kuin sinua ja … paljoa ennen viihtyväni sinun kanssasi olemaan Ojalassa kuin mahtavassa Markkulassa.
Marian näitä sanoja puhuessa oli Kaarle kiertänyt kätensä hänen hoikan vartalonsa ympärille ja sanoi melkeen kuiskaamalla: — Suokoon Jumala, että niin tapahtuisi! … mutta pahoinpa pelkään, että isäsi ei vähällä sanojansa peruuta… Köyhä olen, niinkuin hän on sen sanonutkin; mutta ei rakkaus synny hengettömästä kullasta… Se syttyy ja palaa Luojan luomissa sydämissä ilman mammonan mahtia. Monasti olen koettanut tukahuttaa sen liekkiä, ollessani epätoivon ja toivon välillä; mutta taivas paratkoon! ei tahtoni voimat siihen kylliksi riitä… Ja nyt kun sinua tulee pitäjän rikkain poika omakseen pyytämään, niin voitko vastustaa isääsi siinä asiassa? Sillä hän varmaankin sinua vaatii Juuselle menemään.
— Sinun tähtesi voin minä mitä pahinta, vastasi Maria.