Suomalaisten runojen uskonto

by Kaarle Krohn

Produced by Jari Koivisto

SUOMALAISTEN RUNOJEN USKONTO

Kirj.

Kaarle Krohn

WSOY, Porvoo, 1914.

SISÄLLYS:

Alkulause.
Johdanto.
Suomalainen tietäjä.
Vainajat.
Kalma ja Tuonela eli Manala.
Hautausmaan väki ja haltia.
Maan, metsän ja veden haltiat.
Ahdasalaisempia haltioita.
Erikoisnimisiä haltioita.
Maa, vesi ja metsä eli Tapio.
Elottoman luonnon palvonta.
Puitten ja viljakasvien palvonta.
Eläinten palvonta.
Karhunpeijaiset.
Ihmisenhaltia,
Pyhimykset.
Pyhimysten palvonnan pakanoituminen.
Neitsyt Maaria.
Paholaiset ja pahat paikat.
Sankarit.
Runollisia nimenmuodostuksia.
Jumala.
Viiteselitykset.

Alkulause.

Uskontotiede on nykyaikaisista tieteenhaaroista epäilemättä mielenkiintoisimpia. Ovathan uskontoon sisältyvät ajatukset. tunnelmat ja toiminnat keskeisimpiä ihmisen henkisessä elämässä. Syvintä elämäntarvetta ovat eri uskonnon muodot kaikkina aikoina ja joka paikassa koettaneet tyydyttää.

Aikaisempi uskonnon tutkimus kohdistui pääasiallisesti korkeimpiin uskontoihin, joita historialliset sivistyskansat aikojen kuluessa ovat tunnustaneet ja joista on kirjallisia muistomerkkejä jälkimaailmalle säilynyt. Nykyisempi uskontotiede kiinnittää erityisesti huomionsa uskonnon synnyn ja alkeellisen kehityksen selvittämiseen. Siinä tarkoituksessa se on ulottanut tutkimuksensa maalipallon syrjäisimmillä seuduilla n.s. luonnon- eli alkutilassa tavattujen heimojen uskontoihin ja väsymättömällä innolla koonnut suunnattomat määrät suullisia muistotietoja, pelastaen ne usein viime hetkellä unhoon vajoomasta.