Tulessa kulkevan lappalaisen, tulilapin, käsitteesen liittyy ilmeisesti noidannimitys tulikulkku eli -kurkku. Se tavataan usein juomisen yhteydessä, ikäänkuin olisi kulkkua polttavasta janosta kysymys.
A. Josta noiat vettä juovat, tulikurkut kuihkoavat. B. Tulikulkku lappalainen, juomari joentakainen, joka joi tuliset kosket, säkehiset särpi virrat, tule verta särpimähän, hurmetta huroamahan.
Toisinaan puhutaan tulikulkun kuohumisesta, ikäänkuin hänen sisällään olisi tulta, mikä joskus ulos puhaltuvaksikin kuvataan.
C. Kun lie noiat noitununna, lappalaiset lausununna, tulikulkut kuohununna. D. Tulikulkku kuohujaksi, Puhuit tulta kulkustasi, Vatsastasi valkeata.[5]
Mutta tulikulkku mainitaan muutenkin:
E. Ilman noian tietämättä, tulikulkun kuulematta. F. Vai on kiihtynyt kiroista, tulikulkun tutkelmoista.
Gananderin käsinkirjoitetussa sanakirjassa esiintyy johdannainen Tulikurkutar, jonka hän selittää Syöjättären kaltaiseksi naisolennoksi. Sanayhtymään ei -tar pääte liene kiinnitettävissä, jollei se voi liittyä tämän jälkiosaan yksistäänkin. Ganander viittaa vanhain preussiläisten Curcko jumalaan, jonka Lencqvist on yhdistänyt suomalaiseen kiroussanaan kurki eli kurko. Tätä on voitu käyttää noidastakin pahassa merkityksessä. Tulilappalaiseen verrattava tulikurko on sitten helposti väärinkäsitetty tulikurkuksi.
Tuulessa lentävä noita tavataan etelähämäläisessä luvussa tuulen noitia vastaan: "jos tuulen noidat noituvat sinut yhden kerran, noidu sinä tuulen noidat kaksi kertaa" j.n.e. lukien aina yhdeksään asti.
Unennäkijän yhdistämistä lappalaisnoitaan ilmaisevat selvästi Väinämöisen sanat hänen ensimäiseltä Pohjolanretkeltä palattuaan eräässä Sampojakson toisinnossa (vrt. UK 10: 23-6):
Syö syöjä unennäkijä,
Tapa tauti lappalainen,
Ei sanont saavani kotihin,
Enämpi elävin silmin.