A. Sumusta susi neiti, Nuoratar hyvä emäntä. B. Nuorimo hyvä emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, kiveltä kivelle astui, haolta haon selälle. mättähältä mättähälle; helmi helmasta putosi, kultakakkare kalahti. Siitä sitten synty syntyi. C. Puolatar merelle syntyi, nousi maalle puolimahan saarelle nimettömälle, maalle mättähättömälle. Siitä sitten synty syntyi — Ulvotar sinun isäsi, Ulvotar sinun emäsi, Ulvotar sinä itsekin.
Nämä näytteet edustavat kahta erilaista Sudensyntyä. Molemmat tavataan myös samaan loitsuun yhdistettyinä; niiden välissä on Käärmeensyntyyn kuuluva Syöjättären sylkeminen. Puolatarta vastaa jälkiosassa Kuolatar,[58] joka on siitä alkuosaankin tunkeutunut Nuoraman sijalle.
D. Nuorama hyvä emäntä kiveltä kivelle astui, mättähältä mättähälle, helmi helmoista putosi — Tieän synkkä synnyntäsi — Sylki Syöjätär vesiltä — Kuolatar merestä nousi saarehen puuttomahan, luotohon kivettömähän, suen suustansa sukaisi. E. Kuolatar paha emäntä kiveltä kivelle astui, mättähältä mättähälle, helmi helmoista putosi — Sylki Syöjätär vesille — kiville nimettömille saarille sanattomille, nimen tietämättömille, Kuolatar merestä nousi, suen suustansa sukaisi.
Blasiuksesta on kansan muistiin helposti jäänyt kertomus siitä, mitenkä hän pakoitti suden palauttamaan sen köyhältä akalta ryöstämän porsaan takaisin omistajalleen. Siitä on voitu johdonmukaisesti muodostaa mielikuva sudenhaltiasta. Mainituille nuora sanan johdannaisille ei toistaiseksi muutakaan selitystä ole tarjona.
Sekä lehmien että lampaitten suojelijana runoissamme kuvataan Katrina. Hänenkin palvontansa levisi itämailta länsimaihin vasta ristiretkien aikana. Tanskassa 12:nnen vuosisadan kalenterit eivät häntä vielä mainitse, mutta jo 13:nnen vuosisadan kalentereissa on kaikissa hänen nimensä. Etenkin kerjäläismunkit, sekä dominikaanit että fransiskaanit, uutta pyhimystä kannattivat.
Pyhän Katharinan kerrotaan olleen Armenian kuninkaan tyttären, joka nähtyään ilmestyksessä Kristuksen kieltäytyi maallisista sulhasista ja pakeni maastaan Aleksandriaan, missä kärsi marttyyrikuoleman v. 307. Katharinan legendasta on Saksassa sepitetty kansanlaulu, joka Skandinaavian kautta kulkeutuneena on myös suomalaiseen runomittaan puettu.
Saksalainen kansantapa vaati, että Katrinanpäivänä (25/11) karja oli suljettava läävään ja paimenen saatava loput palkastaan. Saksassa oli sananpartenakin: "Katrina lukitsee lampaat". Virossa on Kadri ollut nimenomaan lampaitten suojelijajumalana.
Inkerissä on Kaisanpäivän kunniaksi pantu olutta ja keitetty puuroa; niitä oli annettu ensiksi karjalle, sitten vasta itse syöty ja juotu, mitä oli jäljelle jäänyt. Myös itäisellä Uudellamaalla ja etelä-Savossa oli puuropata ennen syömistä viety läävään kellolehmän leuan alle. Nimitys Kaisan kahjakset eli kahjaiset viittaa siihen, että Suomessakin on mainittuna päivänä uhriolutta juotu. Niinikään Kuopiossa v. 1670 Tapanin maljain ohella mainitut Katrinan lahjat lienee luettava kahjat.
Satakunnasta on Isonvihan-aikuisen köyrinvieton muiston yhteydessä säilynyt Katrinalle osoitettu kiitos uhrilammasta syödessä: "Saltta Kaarama! Oi sinä suloinen jääräpää, lihasi antamasta ja makkarasi kantamasta!"
Inkerissä ovat säilyneet Katrinan, "lehmien Haltiattaren", palvelussanat, joilla hänelle tarjotaan ruokauhria. Uhriantimiin viittaa pohjoiskarjalainenkin luku.