Jo 6:nnella vuosisadalla tiedetään kreikkalaisen lääkärin neuvoneen tukehduskohtauksessa koskettamaan kaulaa ja rukoilemaan pyhää Blasiosta. Hänen maallisia jäännöksiään siirrettiin länsimaille ristiretkien aikana; niitä seurasi hänen palvontansa. Blasiusta, jota kuvattiin paimensauva kädessä, Ranskassa rukoiltiin nautakarjan suojelijana. Saksassa rakennettiin metsäisiin seutuihin kappeleita, joissa hänen varjelustaan pyydettiin laitumella lihotettavalle karjalle. Roomassa toimitetaan Blasiuksen päivänä kirkoissa kaulanvoitelu siunatulla öljyllä. Ranskassa on Blasiuksen lähde, johon määräpäivänä vuodessa pappi kastoi punaisen langan, sitoen sen sitten suojelukseksi pyhiinvaeltajan kaulaan. Myös Saksassa kunnioitettiin Blasiusta erikoisesti kaulataudin poistajana.
Sekä nautakarjan kaitsijana että kaulataudin parantajana on Blasiuksen nimi myös runoissamme säilynyt, vaikka miltei tuntemattomaksi vääntyneenä. Eräs Häränsynty alkaa: "Pullukka eli Puolakka puhos emäntä, tule luota katsomahan", ja Kuvunsanoissa rukoillaan:
Pulletar punainen neiti, puno nuoroa punaista punaisella polvellasi päällä taivahan yheksän, päällä pitkän pilvenrannan, jolla mie kupuja kuristan!
Alkusoinnun vaikutuksesta on Pulletar nimestä samassa kirjaanpanossa tullut Kullalar:
Kullatar kupujen neito, neito kärkäs kääriäinen, kääri multa liiat kääröt — kaulan kaioilta lihoilta!
Jälkimäinen pyyntö esiintyy erikseenkin, osoitettuna Kullitar neidolle.
Pulletar muodosta seuraavan sanan mukaiseksi vääntynyt on muutamassa
Paiseenluvussa Punitar:
Punitar punainen neito, Punilan talon miniä, ainut tyttö ankeloisen, puno nuoroa punaista!
Punainen nuora vastaa Ranskassa käytettyä punaista lankaa. Siitä ynnä Blasiuksen verille revitystä ihosta saanee selityksensä itse punojan ja erittäin hänen polvensa punaisuus.
Jos nuoraa punova Pulletar on Blasiuksen vastine, niin mahdollisesti sopinee tällä paikalla vielä mainita Sudenpureman luvussa esiintyvät Nuoratar, Nuorama eli Nuorimo ynnä Puolatar.