Länsimailla vietettyä Tapanin päivää (26/12) nimitettiin Suomessa tallitapanukseksi. Hevosia juottaessa aamulla piti astiassa olla hopearaha. Ruuaksi pyydystettiin jänis tai orava, josta tehdyn rokan oluen ja viinan kanssa miehet nauttivat tallissa. Syödessä piti varoa, ettei luita särkenyt tai viskannut pellolle, muuten eivät hevoset menestyneet. Kuopiossa v. 1670 pidettyjen rovastinkäräjäin pöytäkirjassa mainitaan vanhojen taikatapojen joukossa myös Dapanin maljat, jotka vastaavat ruotsalaisten Tapaninkannun juomista. Eivät hevosetkaan uhrijuomasta osattomiksi jääneet. Samoin kuin Ruotsissa hevosille juotettiin jouluoluen tähteet, tiedetään Satakunnassa tapanina kaadetun olutta ja viinaa kauroihin ja silppuihin. Myös Ruotsista lainattu tapanin ajo monine menoineen tarkoitti hevosonnen säilyttämistä. Ruotsiin on Tapaninpäiväinen sekä muistomalja että ratsastus tullut Saksasta, josta edellinen tapa tunnetaan jo Kaarle Suuren ajoilta.
Teppana muodosta on johtunut lyhennys Teppo, joka Vienan läänissä on tavattu yhdistyksessä Matka-Teppo ja mainesanalla "tiejumala", mikä hyvin soveltuukin hevosten suojelijalle. Häntä rukoillaan:
Tules tietä neuvomahan, matkoa osoamahan!
Vielä on mainittava Huotari "hevosten herra". Nimi vastaa venäläistä Feodor ja tarkoittaa sotilaallista Theodor pyhimystä, jonka myös kerrotaan hevosen selässä ratsastaen lannistaneen lohikäärmeen.
Kajaaninpuolisessa Härän synnyssä rukoillaan:
Santta Seitäri sinun syntys, katso luota luomoasi!
Härän haltia Seitäri ei voine olla muu kuin 1100-luvulla elänyt espanjalainen talonpoikaispyhimys Isidor, jonka puolesta, hänen rukoillessaan, kerrotaan enkelin kyntäneen valkealla härkäparilla. Yhteyden vahvistaa nimen venäjänkarjalainen muoto Siitari.
"Lehmien jumalana" mainitaan Vienan läänissä pyhä Ulassie. Häntä rukoiltiin lehmän poikimisen jälkeen:
Pyh' Ulassie kormelitsa, herustele Hermikkiäni — heraisista hettehistä, läikkyvistä lähtehistä, pyhäisistä pyörtehistä, jott'ei puollu polvenansa!
Suomen itä-Karjalassa kutsutaan kirnutessa: "Pyhä Valassi voita antamaan!" Vastaava nautakarjan suojeluspyhä venäläisillä on Vlasij s.o. Blasios. Tämä pyhimys, joka eli lääkärinä Armeniassa, valittiin hyväntekeväisyytensä ja pyhyytensä vuoksi piispaksi. Vainojen aikana hän vetäytyi vuoristoon, jossa pedot häntä kuuliaisina ympäröivät. Sieltä noudettuna vankilaan hän matkalla paransi paljon ihmisiä ja elukoita. Erään vaimon tuodessa hänelle poikaansa, jolle oli ruoto tarttunut kurkkuun, Blasios rukoili, ettei ainoastaan tällä kertaa, vaan vastaisuudessakin kaikki kaulakipua kärsivät häntä avuksi kutsuessaan paranisivat. Vankilassa pyhimystä piinattiin hänen ihoaan rautahäkilöillä verille repimällä ja lopuksi hänet mestattiin v. 316.