Vikuritar viljan eukko,
Kakuritar karjanpaimen.
Kakuritar lienee väännös Katrinatarta ja siitä Vikuritar alkusoinnun (viljan) vaatimuksesta edelleen muodostunut.
Parissa vermlantilaisessa Karhun ja Suden synnyssä Kati kaunis, ilman tyttö esitetään "kouvon" tai "koiran" kohdussaan kantajana.
Vielä mainitaan kerran puun kasvattajana ja useammasti tulen tuudittajana:
A. Kati kaunis, neito nuori.
B. Katrina vähäinen neito.
G. Katrina kipokäpeä —
tulitytti tahallinen.
Venäjän Karjalassa tunnetaan "lammasten jumalana"; pyhä Nastassii, joka on sama kuin Venäjällä lammasten suojelijana palvottu naispyhimys Anastasia eli Nastasia. Häntä rukoillaan Vapahtajan yhteydessä:
Spaassa ja pyhä Nastassii, katsokaat miun lampahii! Työnnän Viipuriin villomaan, Suomeen sikiämään, kotiin keritsemään, Viipurista villa suuri, Hoahesta (Raahesta?) hyvä hame, viisi leiviskää villoa selkähäs!
Sikojen suojeluspyhänä palvottiin yleisesti pyhää Antoniusta. Hän oli syntynyt Egyptissä ylhäissukuisista vanhemmista. Heidät nuorena kadotettuansa hän antoi pois kaiken perintönsä ja asettui erämaahan, jossa erakkona kuolikin v. 356. Hänet kuvataan aina jalkojen juuressa sika niiden saastaisien himojen vertauskuvana, jotka hän oli voittanut. Antoniittien veljeskunnalla, joka Ranskassa perustettiin v. 1095, oli oikeus syöttää kaikkialla sikojaan: niillä oli kello kaulassa, eikä niitä uskallettu pois ajaa, vaan annettiin niille ruokaa.
Antoniuksesta tavataan Saksassa lyhennysmuoto Tönnes, josta virolainen Tõnis ja Tõnn ovat johtuneet. Tõnnin päivänä (17/1) Virossa tapettiin sika, jonka pää piti sinä päivänä keittää ja syödä. Teurastaessa rukoiltiin, että pyhä Tõnisekene hoitaisi ja suojelisi karjaa.
Suomesta tunnetaan keskiajalta nimenmuoto Tyni. Pari itäsuomalaista
Siansyntyä alkaa: