Mainesana armollinen on suomennos latinaisesta: gratia plena, 'armoa täynnä'. Keskiajan runoudessa annettiin Maarialle myös nimitys mater gratiae, 'armon äiti,' jota vastaa v. 1658 muistiinpannussa Niukahdusluvussa tavattava: armon muori.
Seuraavat mainesanat puhdas ja kaunis ovat yleisiä keskiaikaisessa hartauskirjallisuudessa. Maariaa esittäessään pikkaraisena ja matalana piikana on suomalainen runo hänen nöyrän mielialansa havainnolliseen muotoon pukenut.
Maarian pyhyyttä on eräs 1100-luvun kirjailija määritellyt: "pyhin kaikista pyhistä, valituin kaikista valituista". Sitä vastaa suomalaisessa loitsussa joskus tavattava säepari:
Piioista pyhäisistä valittu, emännistä eroitettu.
Mutta Maariaa ei ole ainoasti arvossa, vaan ajassakin ensimäisenä naisolentona pidetty. Häntä siten käsitettiin tarkoittavan sen vaimon, johon kertomus syntiinlankeemuksesta ennustaen viittaa. Hänelle myös omistettiin jo 4:nnellä vuosisadalla Eeva nimen tulkinta: "kaiken eläviin äiti". Tähän käsitykseen perustuvat seuraavat Maariaa kuvailevat runosäkeet:
A. Jok' olet emä emien l. imehien
sekä vanhin vaimoloista.
B. Vanhin vaimosten emistä,
C. Eläjistä l. emoloista ensimäinen.
D. Ikuinen hyväntekijä,
äiti mannun polvuhinen![65]
Maarian pyhiä jäännöksiä mainitaan 400-luvulta alkaen. Niistä merkillisin on "Jumalan äidin maito"; tämän on selitetty olleen Betlehemin luolasta saatua liitua, joka veteen sekoitettuna sai maidon muodon. Erään paavin 8:nnella vuosisadalla tiedetään lahjoittaneen reliikkejä Kristuksen verestä ja Maarian maidosta. Molemmat yhdessä mainitaan usein Voiteenluvuissa:
Kristuksen veri punainen, Maarian makea maito sekalutta siivittihin seulalla teräksisellä vaskireunahan vatihin, kultaisihin kuppiloihin.
Legendoissa kerrotaan pyhän Neitsyen ilmestyneen parantamaan hurskaita sairaita maidollaan. Loitsuissamme kuvataan Maarian vuodattavan maalle maitoansa, josta sitten voide keitetään; käännytäänpä sitä tarkoittavalla rukouksellakin hänen puoleensa.
Neitsyt Maarian vaatekappaleista huomattava on hänen vaippansa, jota hän myöhemmän keskiajan kuvissa levittelee palvojainsa suojaksi. Sama tehtävä on tällä suomalaisissa Varousluvuissa: