Hyyssä sukka, jäässä kenkä, hallassa hamehen helma, hyistä kelkkoa vetävi, jäärekeä reu'ustavi.
Neitsyt Maarian asettaminen jään, hyyn ja lumen yhteyteen perustuu 3:nnella vuosisadalla Roomassa tapahtuneeksi kerrottuun ihmeeseen, jonka johdosta roomalaiskatolinen kirkko viettää 5:ntenä päivänä elokuuta "Maarian lumen" juhlaa. Rikas ylimys, joka oli luvannut koko omaisuutensa Neitsyt Maarialle, sai tältä unessa osoituksen, mihin paikkaan hänen oli rakennuttaminen kirkko. Paikalle tultuaan hän näki hienon lumisateen kuumimpana kesän aikana laskeutuvan viheriälle kummulle ja lumihiutaleitten muodostavan kirkon pohjakaavan. Kuvissa esitetään pyhä Neitsyt lapsineen lunta satavan pilven yläpuolella.
Raudan, Tulen ja Käärmeen lukuihin, harvemmin muihin loitsuihin liittyvissä Voiteensanoissa on Maarialla vakinainen paikkansa. Niinkuin Jeesus on "paras parantaja" on Maaria "paras voitelija", sillä hän on aikoinaan ollut myös:
Jeesuksen veren pesijä,
Herran haavan hautelija.
Avuksi hän rientää:
Sata sarvea otsassa, tuhat rinnassa niseä, kaikki täynnä voitehia, yheksiä voitelua
Maarian kaikkianne tarvittavan maidon mielikuvasta johtuva tuhatnisäisyys muistuttaa muinaista Efesolaisten Dianan kuvaa. Yhtä omituiset ovat otsasta esiin pistävät sadat sarvet.[67] Edellisten yhteydestä irtautuneina ovat jälkimäiset siirtyneet selkään kannettaviksi:
Sata on sarvea selässäs, ne on täynnä voisimia, ne on voisimet väkevät, niill' on Luoja voieltuna.
Sittemmin on niiden luku supistettu kuuteen ja kuhunkin voide-sarveen sijoiteltu sulka toisesta Voiteenluvusta:
Kultakehänen selässä, kuusi sarvea kehässä, sulka kunkin sarven päässä.