Toinen Neitsyt Maarian yhteyteen asetettu eläin on orava.
Tuo sa kultainen orava tuolta kuun keheä myöten, päivän päärmettä samoten syömähän tulen kipuja!
Oluenkeittorunossa käytettä hakemaan lähetetty orava on Maariaa edustavan keittäjänaisen "ottopoika" ja "värtäjäinen" s.o. leikintekijä. Tämän oravan puoleen välistä loitsijakin hädässä kääntyy:
Kierrä hattu silmillesi, juokse lankoa punaista, ylähäksi taivahasen, vie Herroille sanoa!
Yleisesti on Neitsyt Maarialle omistettu mehiläinen. Suvuton mehiläinen pidettiin siveellisyyden esikuvana munkeille ja nunnille. Pohjois-Saksassa vieläkin uskotaan, ettei se pistä puhdasta neitsyttä. Mehiläisen valmistama vaha oli myös puhdasta ja kelpaavaa kirkonkynttilöiksi. Keskiajalla kuviteltiin mehiläisten, joille ei oltu ilmoitettu Herransa kuolemasta, Häntä etsiessään lentelevän taivaaseen asti.
Kristinuskon mukana tuli mehiläisten hoito Saksaan, jossa sitä aluksi harrastettiin etupäässä luostareissa, ja levisi sieltä pohjoismaihin.
Suomalaiset Mehiläisenluvut ovat lähtöisin länsi-Suomesta, vaikka ne varsinaisesti itä-Suomessa ja rajan takana ovat säilyneet.
Länsi-Inkerissä on tavattu Mehiläisensynty, jossa kuvataan mitenkä:
Mehiläinen pieni lintu, Jumalan käpeä käsky lensi mettä ottamahan lensi puulta puhtahalta.
Lennettyhän suot, kanervikot, meret ja metsät: