Niin löysi rohon mokoman, kukka on kuusihaarallinen, kasvoi Luojan kalman päällä, Osan lautsasen ovella.
Otettuaan siitä kielelleen mehiläinen tiedustelee työnsä kelvollisuutta, johon Jumala vastaa:
Kelpoavat sinun työsi rinnoin Ristuksen etehen, pyhän Maarian etehen kelpoavat tuohuksiksi.
Tavallisissa Voiteenluvuissa mehiläinen saa mainesanan ilman lintu, joskus Luojan tai Tuonen lintu. Välistä on:
A. Mehiläinen meen emäntä, karjapiika Herran karjan! B. Mehiläinen kaunis lintu, metsän kukkien kuningas!
Mehiläistä kehoitetaan lentämään enimmiten yli yhdeksän meren, harvemmin ylös taivaaseen:
A. Lennä tuonne, kunne käsken, yheksän meren ylitse, meripuolen kymmenettä! B. Yli kuun, alatse päivän, taivon tähtien ta'atse, otavaisen olkapäitse!
Sen on pyrittävä "Luojan kellarihin, kamarihin Kaikkivallan", tai paikkaan, jossa on:
Yheksän mesimätästä t. tynnöriä; kaikki vaipoilla katetut, yksi jäänyt kattamatta.
Joskus se lentää "aina Maarian majalle" eli sinne, missä "Maaria makasi pikkuisella luotosella". Maariaa myös ilmeisesti tarkoittaa taivaassa tai saarella nukkuva nimetön neiti, jonka pieluksiin on kasvanut kolmikanta heinä.