Apu tulkohon Isästä, apu Pyhästä hengestä, apu Luojan tyttärestä!
Tästä tavataan myös muoto Luojatar. Mutta paljoa yleisemmin esiintyy runoissa Luonnotar. Molempien kertosanoina käytetään Synnytär.
Viimeksimainittuja ymmärtääksemme on otettava huomioon haltian kertosanojen luonnon ja synnyn suhde sanoihin Luoja ja Jumala.
A. Päästä Luoja luontoasi, pyhä synty säätyäsi Luojan luoduille lauille, pyhän synnyn säätämille! B. Luonnolla totisen Luojan, syvän synnyn säätämällä. C. Luonnolla lujan Jumalan, tunnolla totisen Luojan. D. Päästä Herra Jeesukseni, päästä Luoja, päästä luonto, päästä päästäjä Jumala! E. Päästä synty, päästä Luoja, päästä päällinen Jumala! F. Päästä synty, päästä luonto, päästä päällinen Jumala, päästä kolme Luonnotarta!
Niinkuin näistä esimerkeistä näemme, käytetään luonto sanaa sekä ulkopuolisessa Luojan luoman että sisäisessä Luojan hengen merkityksessä ynnä Luoja sanan kertona. Synty sanan vastineena voi olla sekä luonto että Luoja, mutta milloin nämä molemmat samassa säkeessä ilmaantuvat, liittyy se jälkimäiseen saaden määreekseen pyhä tai syvä. Suomen itä-Karjalan itkuvirsissä tavataan syntyset pyhimysten merkityksessä ja runoissa Suurisynty nimenomaan Kristuksesta käytettynä.
Että Luonnotar eli luonnon tytär tarkoittaa Neitsyt Maariaa, on K.A. Franssila huomauttanut ja K. Levon epäämättömillä esimerkeillä todistanut.
A. Otan kilven Kiesukselta, tu[r]van luonnon tyttäreltä. B. Apu [e]inesten [e]mästä, lupa luonnon tyttärestä, Pyhän Hengen voiman kautta! Neitsyt Maaria emonen!
Kesälahden kuuluisan Juhana Kainulaisen runoissa esiintyy pari kertaa: kave-eukko Luonnotar, kave kultainen korea. Sairasta kylvetettäissä häntä kutsutaan samoin kuin Maariaa: "tule päästöt päästämähän!" Naintaluvussa häneltä rukoillaan Maarialle ominaista suojelevaa vaippaa:
Kuos mulle kultakangas, valas mulle vaskivaippa, jonka alla yöt lepäjän, päivät päälläni pitelen!
Kesälahdelta on myöhemmin saatu pari kirjaanpanoa, joissa samaten kuin Maaria: "tuli Luonnotar tulen kipuihin".