Yhdessä kirjaanpanossa Kiputyttö keräilee kipuja Heilottaren helmoihin, — nähtävästi helmojen heiluttamisesta aiheutunut nimenmuodostus, — ja toisessa hänen sijallaan kipuja kokoilee noituudella pantua vammaa merkitsevästä rike sanasta johdettu Rikotar "maan emäntä".
Kivuttaren tavalliset kertosanat Vaivatar eli Vaivotar ja Vammatar eli Vammotar esiintyvät etupäässä loitsijan manauksissa:
A. Kivuttaren kintahasen,
Vaivattaren vanttuhusen.
B Kivuttaren kippasehen,
Vammottaren vakkasehen.
C. Kivuttaren kukkarohon,
Vammattaren vaattehesen.
D. Kivuttaren kinterihin,
Vaivottaren varpahisin.[69]
Rukouksissa puhuteltu Kivutar on tavallisesti pelkästänsä kipujen eukko eli vaimo tai kipeä, kipuinen eli Kipulan neito. Parissa toisinnossa on hän nimenomaan Jeesuksen kipuinen neitsyt.
Että Kivutar ei ole muu kuin Neitsyt Maaria, kuten myös Franssila ja Mansikka ovat lausuneet, osoittaa selvimmin muoto kivun emonen, joka on tavallaan suomennos latinaisesta mater dolorosa. Ristinkärsimykseen henkisenä osanottajana kuvattiin Neitsyt Maaria miekan eli miekkojen lävistämin sydämin. Eräässä keskiaikaisessa kuvateoksessa selitetään Maarian keränneen Poikansa kaikki kivut mirhamipensaaseen, ja sen avulla kukistaneen paholaisen.
Samoin kuin Maariaa nimitetään Kivutarta vuoroin vaimoksi ja neidoksi, vieläpä yhtaikaa samassa runokappaleessa, kuten olemme nähneet. "Kipupiika pikkarainen" ja "pyhä piika pikkarainen" vastaavat toisiaan. Maariaan viittaavat niinikään Kivuttaren määre "hyvä emäntä" sekä hyvä sanasta muodostettu Hyvötär.
Hyvötär, Kivutar neiti
ikänsä kipuja itki.
Joskus käy Kiputytön edellä nimenomaan Neitsyt Maaria emonen.
Yksinäänkin hänet kipujen kimpussa tavataan:
Neitsyt Maaria emonen, Poimi kivut kintahisin, vaivat vanttuhien terihin, tunge tuskat turvakoihin! Viepä juoksulla jokehen — sisälle kiven sinisen!
Maariaa myös pyydetään ottamaan kipuvakkanen käteensä ja siihen kipuja keräilemään. Taikka rukoillaan häntä samoin kuin Kivutarta: