Kääri kivut kainaloosi,
vaivat vasten rintojasi!
Verrattakoon vielä seuraavat säkeistöt toisiinsa:
A. Kiputyttö, nuori neito, kivut kiinni ottamahan, vammat vaikauttamahan! B. Tule Jeesus, tule Maaria, kivut kiinni ottamahan, vaivat vaikeroitsemahan!
Että Kivutar on Neitsyt Maaria, vakuuttaa ratkaisevasti Kipumäen — myös Kipu- eli Vaivavuoreksi nimitetyn — kuvaus. Siellä on kivi keskellä mäkeä, kolo eli reikä keskellä kiveä, käärme keskellä koloa tai reiän ympärillä. Reikä, joka on[70] väätty vääntimellä, puhkaistu purasimella, on toisinaan yhdeksän sylen syvyinen. Siihen reikään tuskat usein tungetaan "korennolla koivuisella" ja kertosäkeissä "tangolla hopeisella", "teräksisellä telkkimellä", "valkaimella vaskisella" tai "vaajan vaskisen nenällä". Välistä mainitaan Kipumäki olevan keskellä kylää, joka vuorostaan on keskellä ketoa.
Mansikka ja tämän kirjoittaja ovat toisistaan riippumatta tulleet siihen käsitykseen, että Kipumäki on selitettävä Golgataksi, jolloin sitä ympäröivä kylä ja keto kuvailisivat Jerusalemin kaupunkia ja ketoa. Tällä mäellä ajateltiin olevan reiän, josta Kristuksen sovittava veri vuosi alas Adamin pääkallolle. Korento kenties tarkoittaa ristiä; reiän kohdalla oleva käärme vastaa kuvissa tavallista ristin juurella kiemurtelevaa käärmettä.
Kivuttaren eli Vammattaren vastakohtana Castrén esittää sorean Suonettaren jonka tehtävänä muutamassa Niukahdusluvussa on suonten kehrääminen vahingoittuneitten sijaan asetettaviksi.
Sorea on suonten vaimo, Suonetar sorea vaimo, soma suonten kehreäjä, sorealla kehrinpuulla, vaskisella varttamalla, rautaisella rattahalla.
Mutta tätä vastaava niukahduslangan kehrääminen on Neitsyt Maarialle ominaisia tehtäviä. Välistä häntä rukoillaan kehräämään yhtäläisellä:
Kultaisella kehrepuulla,
vaskisella värttinällä.
Samoin kuin Suonetar on suoni sanasta runollisesti johdettu, on sen rinnalle kalvo ja liha sanoista muodostettu Kalvotar ja Lihatar: