Jaakobin alkuevankelioissa kerrotaan Maarian mennessään vettä noutamaan kaivolta siellä saaneen ensimäisen ilmoituksen häntä tervehtivän äänen kautta. Enkelin ilmestyksen esitetään sitten tapahtuneen hänen kotiin tultuaan ja istuuduttuaan kehräämään. Maarian kuvannollisista nimityksistä tavallisimpia katolisessa symboliikassa on "elävän veden lähde".
Maariaa nähtävästi tarkoittaa muutamissa länsisuomalaisissa Haudan- ja Tulensanojen toisinnoissa lähteestä nouseva nimetön neitsyt, jolla on vakkanen sylissä tai mainesanana "ylhä".
A. Neitsyt nousi lähtehestä vaskivakkanen sylissä, kolme tuokkosta vakkasessa, yhdellä hän haavan paransi, toisella haavan puhdisti, kolmannella päältä silitti, B. Neitsyt nousi ylhä lähtehestä kullatun hopioissa neulallensa, nuolellensa.
Itäsuomalaisissa loitsuissa toimii Neitsyt Maarian askareissa usein neitonen norosta. Raudansanoissa tätä pyydetään, samoin kuin yleisesti pyhää Neitsyttä, tuomaan turvetta tai sammalta verentulvan tukkeeksi. Tulensanoissa tämänkin viittaa vaaditaan katteeksi taikka kuvaillaan, kuinka hyytä tuova:
Neitonen norosta nousi,
Immetär märästä maasta.
Muutamassa Pistoksenluvussa on samalla neidolla kädessä Maarian vakka:
Neitonen norosta nousi. immikkö märältä maalta, jolla on kassa kantapäillä, — vakka vaskinen käessä, suka vaskinen vakassa, jolla päätänsä sukivi.
Voiteensanoissa tapaamme norosta nousseen neitosen nurmella nukkuvana tai herätettynä, pieluksillaan lääkeheinä tai otsassa voidesarvet, aivan kuin Neitsyt Maarialla:
A. Nousipa neitonen orosta — painoi maata mättähälle: kasvo heinä pieluksilla, se on heinä kolmikanta. B. Nouses neitonen norosta, impi on nurmesta yletys, sata on sarvea otsassa, jotk' on täynnä voitehia!
Itkevää Neitsyt Maariaa edustaa norolla kulkeva neitonen, jonka kyynelestä siunautuu koivu.[78] Seuraavaan kappaleeseen liittyy ennen mainittu Tuohensynty Päivättären liinasta.