Neitonen norolla kulki, punaposki puolatteli, itkeä tihuttelevi, herne silmästä putosi, poloisille poskipäille, siit' aina alemma vieri — vaivaiselle mättähälle, tuosta koivu siunattihin.
Gananderin tieto, että koivut ovat syntyneet norosta nousseen neitosen rintamaidosta, on yhdistettävä mielikuvaan Maarian maidosta, niinkuin myös myöhempi muistiinpano, jonka mukaan rauta on kolmen norosta nousseen neitsykäisen lypsämä.
Useimmin norosta eli lähteestä nouseva neitonen ilmaantuu Neitsyt Maarian sijaisena Lemmenluvuissa. Samoin kuin Maariaa häntä rukoillaan:
A. Nouse vettä antamahan, vettä Juortanin joesta, vettä lemmen lähtehestä! B. Tuo pullo puhasta vettä! G. Tuo kuppi kuun alusta, kauha päivän kukkarosta!
Muutamissa toisinnoissa pyydetään ensin Neitsyt Maariaa nousemaan lemmen nostantaan ja sitten jatketaan:
Nouse neitonen norosta, hienohelma hettehestä, läpikorva lähtehestä, nouse neittä naittamahan!
Neitsyt Maariaa on vielä kuvailtu kosken haltiana, kuten Koskenhaltianluvuista olemme nähneet. Veden ja erittäin kosken väki esiintyy eräässä Ryhtymätaudinloitsussa Neitsyt Maarian käskettävänä:
Nosta nyt kosken korvallinen,
tuopas nyt veestä väkeä!
Maariaa itseänsä ilmeisesti tarkoittaa kosken korvallinen neiti tai akka seuraavissa rukouksissa:[79]
A. Neitsyt kosken korvallinen [impi virran] vierellinen istuvi kihokivellä, kiho[paaella] puhuvi, [istuvi itähän rinnan, luotehesen longottavi], hiipovi hivuksiansa, hapsiansa harjoavi. [Kehreä utuinen lanka utuisesta kuontalosta!] Veäppä lankoa veelle, sinervätä lainehille tullessa punasen purren, tervarinnan teuvotessa'. Kivi on keskellä jokea, väännä reikä vääntiällä, puhkaise puraisimella, rauaksi venehen rinta, kiven kylki sammaliksi! B. Kosken korvalla eläjä, vaakani en varteija, akka kuohujen asuja, kourin kuohusi kokoa, käsivarsin vaakanasi, jottei parska parraspuille! C. Kosken tyttö, virran neito, otas kultainen kurikka, eli vaskinen vasara, millä pieksät penkeriä, millä aaltoja alennat koskenlasku-aiakseni, virran viiletyksekseni.