Aholainen on edelleen Suomen Karjalassa edelläkäyvän Syöjättären johdosta vaihdeltu naispuoliseen Ahottaren muotoon. Toisista suomenkarjalaisista muunnoksista Ahkiainen muistuttaa mieleen ahkiota: pääsäkeen Kyröläinen on voinut johtaa lappalaisen ja hänen ahkionsa mieleen. Parissa toisinnossa tapaamme Ahtolaisen, jonka kehittymistä Aholaisen muodosta kertosanat Ruotolainen ja Keitolainen ovat voineet edistää. Myöskin on ajateltavissa, että runoissa usein mainitun Ahin aidan sekaannuksesta Aholaisen aitaan jälkimäinen nimi on muunnettu ikäänkuin Ahti sanan johdannaiseksi. Ahtolaiseksi.
Samaa voisi olettaa Gananderilla Ahtolaisen ohella tavattavasta Ahikaisen muodosta. Mutta tämä saa riittävän selityksensä edelläkäyvästä vastineestaan Ritikaisen.[85]
Paitsi Käärmeensynnyssä on Ajattara muodossa Ajasteri tavattu Lapin suomalaisten Verensulkusanoissa Syöjättärestä vääntyneen Syän kertona.
Näitä Syän syöksemiä,
Ajasterin ampumia.
Ajattaraan sekaantunut hattara, jota siihen on yritetty kielellisestikin yhdistää, sopinee tässä yhteydessä esitettäväksi. Hattara merkitsee 'jalkariepua, vaateriekaletta' ja käytetään sitä halveksivasti naisesta, usein jonkin adjektiivin tai substantiivimääreen yhteydessä. Pahan hattaran, joka myös runoissa tavataan, Ganander mainitsee noita-akkaa merkitsevänä ja melkein samana kuin Ajattaran. Laestadius postillassaan käyttää epäsiveellisestä naisesta nimitystä kujahattara. Pelkän hattaran hän kuvailee pimeässä liikkuvana ja nauravana haltiana kiroavan metsänperkeleen ohella. Ganander taas viittaa sananlaskuun: "Ei tiedä Jumalakaan, kuinka kurjaa pitää, hattaraa hallitsee". Siitä hän vielä päättää, että ylijumalan Ukon toimintaa kuvaileva tavallinen säe: "hattaroita hallitsevi", tarkoittaisi taivasta tavoittelevien jättiläisten kurissa pitämistä, joten se olisi verrattava skandinaavilaisen taruston kuvauksiin Thorin taistelusta thurseja ja trolleja vastaan. Mainitun säkeen edellä käy kuitenkin säännöllisesti: "joka pilviä pitävi", josta selviää, että hattaroita on tässä käsitettävä pilvien kertosanaksi. Hattara sanaa käytetäänkin keveän hajapilven merkityksessä ja on se selitettävissä samasta alkuperäisestä "riekaleen" merkityksestä (pilvenhattara). Toisen selityksen mukaan pilveä merkitsevä hattara voisi johtua ruotsalaisesta monikollisesta hattar 'hatut, pilvenhatut' (vrt. Thorenhattar, 'Ukonpilvet').
Paholaiselle siirtyneistä ukkosennimityksestä Perkele esiintyy runoissa verrattain vähän; aivan harvinaiset ovat sen muunnokset Perkuli ja Perkulainen.
Yleisemmin käytetty runoissa on Piru, josta joskus on muodostettu paikallinen Pirula. Tästä taas on johdettu personallinen Pirulainen.
Aunuksenmurteeseen on venäläisten ukkosjumala perun uudemmalla ajalla lainattu peruni muodossa ja pahassa merkityksessä.
Kaakkois-Virossa on myös ukkosennimitys Äi saanut paholaisen merkityksen. Tämä merkitys on Äijä eli Äijö sanalla runoissamme tavallinen. Äijö nimi sekä yhtäläisestä mielikuvasta muodostunut Ukko ovat siis kehittyneet aivan päinvastaisiin suuntiin. Ukosta on tullut korkein hyvä olento, isällinen ylijumala taivaassa Äijön siirtyessä toiselle puolelle pääpaholaiseksi. Pistoksen-luvussa:
Piru piikkiä takovi,
Äijä sulkakeihäitä.