Kieli Lemmon keihä'ästä,
miekasta Äkäjän poian.
Aivan samalla tavoin kuin Äkäätär on Äijättärestä tilapäisesti muodostunut Gananderin mainitsema susien synnyttäjä Äimätär "äkeä (?) neito" (en stolt mö) tunnetun Äijän äimä yhdistelmän mukaan.
Muutaman kerran Äijön neiti esitetään hyvää tekevänäkin ja on silloin ilmeisesti Neitsyt Maarian sijainen.
A. Kiputytti Äijön neiti, kivut pane kintahases! B. Piika Äijä[n] pikkarainen keitti voita vuoren alla. C. Lyhyt akka Tuonen tyttö tuolla keittävi kipuja Äkäätär neito Äijä[n] keskellä Kipumäkeä.
Uuden uskonnon mukana tuli myös valmiita paholaisen nimityksiä ja mielikuvia. Näistä nimityksistä tunnetuin Saatana on runoissa harvinainen. Ainoastaan pari kertaa tavataan Lusifärri (Lucifer) eli Lutviärtti.
Yleisesti sitä vastoin esiintyvät paholaisen merkityksessä muutamat historiallisten henkilöiden nimet, ennen muita Juutas (Juudas) ja Ruotus (Heroodes). Epäperäisen Bartolomeuksen evankeliumin mukaan oli Vapahtaja Tuonelassa käydessään päästänyt kaikki muut paitsi Kainia, Heroodesta ja Juudasta. Keskiaikaiset näkyjenkertomukset esittävät Heroodeksen helvetissä tulisella valtaistuimellaan.
Runoissa mainitaan usein Ruotuksen kuninkuus: Ruotsi Juuttahan kuningas tai vain Ruotuksen (Ruotusten, Ruotoloin) kuningas. Hänet kuvataan istuvana pöydän päässä paitasillaan ja hän saa nimityksen "paitulainen".
Ruma Ruotus paitulainen syöpi juopi pöyän päässä, päässä pöyän paioillahan, aivan aivinaisillahan.
Siitä johtunee pelkästään paitulaisen käyttäminen paholaisen asemesta.
Painu pois Paitulainen —
ei tässä sinun sijasi!