Sovittaakseen yhteen eri käsityksiä helvetistä keskiajan oppineet jakoivat sen eri kerroksiin tai osastoihin, joissa yhdessä ahdisti tuli, toisessa pakkanen, kolmannessa ikuinen pimeys.
Mainittua jakotapaa käyttäen saatiin vielä erityinen osasto, jossa käärmeet vaivasivat. Tätä ei kuitenkaan ollut välttämätöntä eroittaa tulisesta helvetistä, koska selitettiin käärmeitten olevan erityistä tulessa elävää lajia. Väinämöisen Tuonelanretkellä kuvataan juottaminen ja syöttäminen käärmeen kähyillä ja sisiliskoin päillä sekä makuuttaminen käärmeen kähyistä tehdyllä sängyllä tai palavan kuumalla kivivuoteella, jolle peitto on pantu pistävistä käärmeistä. Muutamassa Hammasmadon ja Käärmeen manauksessa tavataan helvetin nimenä Matola ja Petola:
A. Syömästä Matolan koira!
B. Mene peto Petolahan!
Pohjoisena, pimeänä ja kylmänä paikkana Pohjola on helposti sekaantunut maantieteellisiin nimityksiin Pohjanmaahan eli Pohjan pitkähän perähän ja omistanut toisinaan näiden kertosanan Lapinmaan. Sekaantumista on luonnollisesti edistänyt käsitys Lapista pahojen noitien olinpaikkana.[98] Pohjan perästä on välistä muodostettu Perälä ja Lapinmaasta Lappala.
A. Perälähän, Pohjolahan. B. Pohjan pitkän Piinalahan, läpi maan Lappalahan.
Samoin on Pohjolan kertosana Pimentola toisinaan yhtynyt Lapin kertosanaan Turja:
Ukko Turjasta tulevi,
mies pitkä Pimentolasta.
Tämän säeparin johdosta on Ganander selittänyt Pimentolan, joka vastaisi klassillisten kirjailijain ultima Thulea tarkoittavan ulommaista pimeyttä, osittain helvetin syvyydessä osittain pohjoisessa Novaja Zemljan ja pohjois-Norjan tienoilla. Turjasta taas on voitu muodostaa Turjala eli Turjola.
Tuli ukko Turjalasta, mies pitkä Pimentolasta.
Se maantieteellinen tosiasia, että Suomessa pohjoiseen päin metsänrikkaudet Lappiin asti lisääntyvät, on aiheuttanut Pohjolan eli Pimentolan ja Tapiolan yhdistämiseen toistensa kertosanoiksi.