Tämä saa kuitenkin selityksensä Gananderin käyttämästä käsikirjoituksesta. Toisessa ja kolmannessa säkeessä pitää noian asemesta olla neion, ja paulalle, josta ainoastaan kaksi ensi kirjainta on säilynyt, on luettava Panulan. On siis kysymys Panulan neidon palmikosta eli Hiitten neidon hiusrihmasta. Sen mukaan olisi myös ensi säkeessä neitosia korjattava: neitosien ja hitu (kk. hittu) käsitettävä palmikon ja hiusrihman rinnakkaissanaksi. Hitu sanalla onkin ohuen vaatteen ja hienon rihman merkitys.
Myös vuoren asukkaita on runoissa usein selvästi esitetty paholaisina.
A. Tuo voita vuoren eukko, piimeä pirun emäntä! B. Jos ei Luojassa lupoajoa, Jumalassa antajoa, anna sie mies mäentakainen, ukko kallionalainen!
Mutta tämän maailman tuonpuolisesta eroittavan vaskivaaran takaisena voidaan tavata myös pyhä Neitsyt:
A. On miulla piika pikkarainen, vaimo valkeaverinen, vaskivaarojen takainen. B. — Vaskivaarojen takana, senkö panen paimeneksi — se on vanhin vaimoloista.
Hiiden ja samamerkityksisen Pohjan asukkaat muodostavat välistä yhdessä nelihenkisen perheen:
Hiien poika, Pohjan ukko,
Hiien tyttö, Pohjan eukko!
Runsaimmin ovat runoissa edustettuina Pohjan eli Pohjolan perheen jäsenet, vaikka hyvin eri määrin ja eri lailla.
Pohjan ukko esiintyy verrattain harvoin, enimmäkseen Metsän- ja Karjanluvuissa pohjoisissa, riistarikkaissa metsissä asuvaksi ajatellun metsänhaltian sijaisena.
A. Pohjon ukko, Pohjon akka.
Pohjon pientaren pitäjä,
Pohjon harjun hallitsija,
laita kuuset kultavöille! —
Metsän kultainen kuningas!
B. Metsolan metinen neiti! —
Pohjon ukko rautaparta;
senpä panen paimeneksi.