nouse luontoni lovesta, haon alta haltiani, luonani lovehtimahan, kanssani ka[r]ehtimahan, nouse, niinkuin nousit ennen, minun nostatellessani.
Karehtia sanan Lönnrot selittää sekä hurmostilassa olemiseksi että loitsurunojen lukemiseksi. Karehtija, josta väärinkäsityksestä on väännetty kaehtija, tavataan laulajan ja loitsijan kertosanana.
Lovehtia on ilmeisessä yhteydessä lovessa eli haltioissa liikkumisen kanssa. Se esiintyy myös seuraavassa yhteydessä:
Vastuksia voittamahan, kiroja kerittämähän, Hiien talmat tappamahan, noitia lovehtimahan.
Väännösmuoto siitä lienee lapehtia:[13]
Nytpäs noiun noitujani, lapehin lapehtijani,
jonka jälkiosan saanee lukea: lovehin lovehlijani. Vielä on huomattava keski-Pohjanmaalta muistiinpantu sanonta: "loihtea lonehtia" s.o. loihtia lovehtia, mikä ei ole muuta kuin kahden saman sanan eriaikuisen muodon toistamista: lovehtia > (loehtia) > loihtia.
Vihdoin tavataan loihtemisen yhteydessä itse kantasana lovi.
Tässä petäjäpesässä, tässä honkahuonehessa, täss' on lovi loihtemassa, tuhtoparta tuhkamassa, joka ei pelkeä piruja, eikä Hiittä hämmästy.
Lovi sanalla on tässä ilmeisesti persoonallinen loitsijan merkitys. Sama merkitys on sillä yhtymässä lovin eukko, joka mainitaan tautien synnyttäjänä. Yleinen yhdeksän taudin ynnä muutamien yksityisten tautien synnyssä on johdannainen Lovetar, Lovehetar l. Loviatar,[14] jonka merkitystä valaisee myös sen sijalla kerran esiintyvä Noiatar,[15] Sen vaihdosmuodot Louhetar ja Louhiatar,[16] joihin vielä Lohetar ja Lohiatar liittyvät, voidaan Lov(e)hettaresta lähteneiksi selittää.[17]