Suomenkarjalaista Riion pojan runoa vastaavassa vienanpuolisessa
Ainorunossa ilmaantuu tytön puhuttelijana Osmonen eli Kalevainen.
Suomen ja Venäjän Karjalalle yhteinen Lemminkäis-jakso alkaa
Osmottaren eli Kalevattaren oluenkeitolla.
A. Osmotar olutta keitti,
Kalevatar kaljavettä.
B. Osmotar oluen seppä,
Kalervatar kahjan seppä.
Naispuolinen oluenkeittäjä on kuitenkin myöhempi kuin inkeriläisessä Kaukamoisen runossa: "kähärpää pojut Kalervon". Venäjän Karjalassakin tavataan sillä paikalla joskus miespuolinen Osmonen eli Osmori.
Kohteliaina paikanosoitteina käytetään Häärunoissa Osmola ja Kalevala sekä rinnatusten että vastatusten.
A. Piettiinkö vävy vävynä Osmolassa ollessahan, käyessä Kalevalassa? B. Onkos teiän Osmolassa, kuin meiän Kalevalassa?
Samalla tavoin kuin Kaleva on Osmo kunnioittavana nimityksenä sulhaselle virolaisissa, vatjalaisissa ja suomalaisissa Häärunoissa.
A. Oota, oota Osmi meessi!
B. Tee nüd ristiä eteese,
löö oveza Ozmueni!
C. Hyvä Osmo tien osasit.
D. Osmolainen tien osasi.
Näissä on lisäksi huomattava Osmolan yhdistäminen puutarhan käsitteeseen.
Osaten otit omenan
Osmolan omenikosta.
Renvallin sanakirjan mukaan kasvitarhaa merkitsevä Osmon pelto esiintyy usein loitsurunoissa, toisinaan Kalevalan kankaitten tai Karjalan (< Kalevan) niityn yhteydessä.