A. Suomen sulhot, maan Kalevat.
B. Minun viljo veljyeni,
kavala Kalervueni!
C. Päämies pojut Kalervon!
D. Pojan nuoren nuotehesen,
kansahan pojan Kalervon
E. Meiän kuulussa koista
Kalervassa kartanossa.
Mitenkä Kaleva vastaa nykyistä nimitystä herra, osoittaa rouva sanan käytäntö samoissa Häärunoissa sisaren mainesanana: "Rouva siityisä sisoni".
Herraa merkitsee Kaleva ja Kalevanpoika ilmeisesti silloinkin, kun se on Jumalan tai Pätöistä (s.o. Jumalan) poikaa tarkoittavan hyvän miehen kertosanana.
A. Eessä Isä Jumalan, kengän kau'oilla Kalevan. B. Veristä Kalevan poian, hyvän miehen hurmehista.
Siten saa selityksensä myös varsinaissuomalaisen Raudanluvun säe: "rauta raukka, mies Kaleva".
Kaleva nimen väännöksenä voitaneen pitää n. 600:n vaiheilla sepitetyn anglosaksilaisen Vidsid-runoelman Caelic "weold Finnum", 'suomalaisten hallitsija'. Varmasti tämän nimen kohtaamme v. 1223 venäläisessä Tallinnan nimityksessä Kolivan. Sama nimi tavataan usealla venäläiselläkin paikkakunnalla, niinkin kaukana kuin Volhyniassa. Myös sankarinnimenä ilmaantuu venäläisissä aikakirjoissa ja kansanlauluissa Kolivan, Kolivanovitsh eli Kolivanov, tavallisimmin ristimänimellä Samson (= Simson). Nähtävästi on venäläisellä Kolivanilla ja suomalaisella Kalevalla yhteinen alkuperä. Kumpaisellekin yhteinen on sankarin, sotilaallisen ylimyksen merkitys.
Kalevan kertosanana runoissa esiintyy usein Osmo. Virolainen laulaja miettii, mitä ottaisi esittääkseen:
Mis mina võtan laulda lasta? — võtan see vana Kalevi, vana Osmi poisikese. Osmi oli noori meesi.
Keski-inkeriläinen Kullervoruno alkaa:
Kalervikko kylvi kauran,
kylvi ohran Osmolainen.[118]