Kannusjalkainen Kalevin poika esiintyy tulipalossa, jonka kulta loisteellaan on aiheuttanut ja jonka Kalevin mukanansa tuoma pilvi sammuttaa. Kullan yhteydessä Kalevan poika tavataan useamminkin. Kultaneidon taonnassa, joka edellyttää melkoisia kultavaroja takojalla ja hänen omaisillaan, toimii itä-Virossa Kuller Kalevi poega ja länsi-Inkerissä Kalervikko poissikkainen. Inkerinmaalla myös lauletaan, mitenkä:
Kullervo Kalervon poika. Siterran[114] sininen viitta. kumahutti kultiahan, helähytti helmiähän. Pirsahtivat kullan pirsat selvälle meren selälle, lakealle lainehelle, Muru kultaa putosi, siru saarelle sipaisi. Tuohon kasvoi kaunis saari.
Untamon veteen viskauttama Kalervon poika tavataan soutelevana kulta-airot tai kultainen mela kädessä: samoin tuleen heitettynä hiiliä kohentelemassa kultakoukkusella sekä hirsipuussa kirjoittelevana kultapuukkonen kädessä.
Kalevinpojan nimen Kullervo on Julius Krohn johtanut sanasta kulta.[115] Setälä on sen yhdistänyt islantilaiseen kollr, joka merkitsee: "pyöristettyä huippua, ihmisen pään nuppua, kerittyä (orjan) päätä ja mieshenkilöä".[116] Mikkola pitää edellä mainittuja historiallisia nimiä Klerkon ja Klerk Kullervo nimen väännöksinä.
Niittyvillalla eli Jussintukalla (Eriophorum) mainitaan virossa nimenä Kalevi rohi, 'Kalevin ruoho', ja Kalevipoja hiused, jota vastaa Lönnrotin sanakirjan Kalevanpojan hiukset. Tämä viittaa germaneilla tunnettuun vapaitten miesten ja etenkin kuninkaallisten oikeuteen pitää pitkiä hiuksia, jotka kiharoina valuivat hartioille. Samaa mahdollisesti tarkoittanee Kaukamoisen runossa oluenpanijana esiintyvän Kalervon pojan mainesana "kähärpää".
Agricolan värssy: "Kalevanpojat niitut ja muut löit", perustuu sekä Virossa että Varsinais-Suomessa tunnettuihin tarinoihin Kalevan-pojan heinänniitosta, jossa heinää kaatui niin laajalti kuin viikatteen viuhina tai pelkkä hiomisen kilke kuului. Muualla Suomessa esitetään yhtäläinen kertomus Kalevan pojan kaskeamisesta, joka on lisäksi paikallistutettu kuuluisiin viljelysalueihin, kuten Limingan niittyyn ja Kyrön peltoon.
Muistoja Kalevasta on runsaasti paikannimissä etenkin länsi-Suomessa. Mainittakoon Kalevankivi ja -kangas Messukylästä, Kalevanjärvi ja -kallio Lopelta, Kalevanjoki ja -kulma Paimiosta, Kalevanhaka ja -kivikko Liedosta, Kalevanhauta eli -haudat Orihpäästä ja Laitilasta. Näissä, samoinkuin näihin liittyvissä tarinoissa saa Kaleva ilmeisesti jättiläisen merkityksen, joka on Kalevan-pojalla Schroderuksen, Florinuksen ja Jusleniuksen sanakirjoissa ynnä 1685 vuoden raamatun suomennoksessa.
Mitenkä helposti yliluonnolliselle entisajan eläjälle siirtyy myöhempikin historiallinen nimitys, osoittaa munkkilaisten, nunnain ja juutilaisien[117] käytäntö kansankielessä, jossa ne vastaavat jättiläisiä, vieläpä manalaisia. "Nunnat ovat rakentaneet Maarian kirkon; ne olivat maanalaisia."
Yliluonnolliseksi käsitetyn Kalevan vaikutus saattoi ulottua taivaallekin. Kuun pimetessä sanottiin Laitilassa Kalevanpojan pistävän kätensä eteen. Kalevan miekka tähtisikermän nimenä on jo mainittu.
Häärunoissa käytetään Kaleva, Kalervo eli Kalervon poika nimitystä kunnioittavana mainesanana.