A. Ajoi rikas Riion poika rikkahasta Riikolasta. B. Virkki rikas Riion poika ja paksu pajarin herra. C. Siellä riski Riion poika ja kaunis Kalevan pappi piti saarnan saappahassa sekä messun miekka vyöllä.
Vielä on huomattava tähtisikermä Riian- eli Rianseula, joka Kalevalan miekan rinnalla on tunnetuimpia kansanomaisista taivaankappalten nimityksistä.
Kaikesta päättäen sanoilla Reko eli Riiko, kuningas, pajari ja Kaleva on samantapainen merkitys. Sankarillisen ylimyksen merkitystä edellyttääkin Kaleva-nimen käytäntö sekä runo- että puhekielessä.
Julius Krohn on huomauttanut virolaisen kalev sanan merkityksestä verka ja yhdistänyt siihen punaisen värin merkityksen, joka ilmenee tulirokon nimityksessä Kalevi tõbi, 'Kalevin tauti'. Väristä riippumattakin on verka käsitetty herrasmaiseksi vaatteeksi ja talonpoikaisen saran vastakohdaksi, esim. suomalaisessa sananlaskussa:
Sarka verka köyhän miehen,
vaski vaivaisen hopea.
Virolaisessa runossa rinnastetaan verkaan pukeutuminen ja pitkän miekan pitäminen ylimykselle kuuluvina etuoikeuksina.
Oleksin mina Olevi, kannaksin mina kalevi, peaksin ('pitäisin') mina pitkä mõõka.
Miekasta eli kalvasta Kalevan poian tai kärjestä Kalevan miekan kuvaillaan suomalaisessa loitsussa käärmeen kieli luoduksi. Kullervorunoihin kuuluu Miekantaonta Kalevanpojalle.
Virolaisissa lauluissa Kalev esitetään vielä hevosmiehenä (täko = ori) ja saa mainesanan kannusjalka.
A. Olevil hea hobune,
Kalevil oli kallis täko.
B. Kalevine poisikene,
Kalevine kannusjalga.