Kaleva nimestä on kaksi lukuunotettavaa selitystä. Akateemikko A. Schiefner, jonka mielipiteeseen sittemmin Julius Krohn ja J.R. Aspelin yhtyivät, on sitä verrannut Ruotsin kuninkaitten ja heidän soturiensa mainesanaan Skilfingar, 'peräpenkillä istujat', joka myös tavataan muodossa Kylfingar,[113] Novgorodin nimitykseen Kyfingialand ja venäläisten käyttämään varjagien toisintonimeen Kolbjagi. Ahlqvist taas sen on johtanut liettualaisesta sanasta kálvis, joka merkitsee 'seppää.' Tämän merkityksen hän luuli tavanneensa virolaisella Kalevilla erään ketjulaulun säeparissa:
Mina kaku Kalevile,
Kalev mulle rauda.
Ahlqvistin sananjohtoa on Setälä edelleen perustellut, olettaen merkityksenvaihdoksen sepästä sankariksi tapahtuneen Väkevän pojan sadun vaikutuksesta, missä pojan isänä usein esiintyy seppä.
Kalevi raudanantajana ei kuitenkaan välttämättä merkitse seppää. Toisessa, suomenpuolisessa ketjulaulussa ilmaantuu raudanantajana ruotsi.
"Hyvä ruotsi, kaunis ruotsi.
Anna mulle rautaa!"
Ruotsi antoi rautaa.
Hän (kana) raudan sepälle.
Mainitun virolaisen lastenlorun otti Aukusti Salo yksityiskohtaisesti tutkiakseen J. Hurtin runsaitten käsikirjoituskokoelmain avulla. Silloin kävi selville seuraava Kalevia esittävän säeparin oikea jatko, joka puuttui harvoista julkaistuista toisinnoista:
Mina raua Reole,
Regu mulle kulda.
Regun asemalla esiintyy kullan antajana välistä kuningas. Ehdottomasti johtuu mieleen latinaisesta rex, 'kuningas', hyvin tunnettu indoeuroppalainen sana, joka keltiläisenä lainana (rigs) on kulkeutunut germaneille (muinaisskand. rikr, 'mahtava') ja näiltä suomalaisille (rikas).
Mainittu virolainen sana esiintyy historiallisena nimenä norjalaisen kuninkaan Olavi Tryggvenpojan tarinassa. Nuoruudessaan hän oli joutunut virolaisten merirosvojen käsiin ja Klerkon nimisen virolaisen orjaksi. Tämä oli hänet myönyt pukin hinnasta toiselle Klerk nimiselle virolaiselle, joka vuorostaan oli vaihtanut hänet kallisarvoiseen viittaan. Kolmas virolainen isäntä, jota hän palveli kuusi vuotta (967-972) oli nimeltään Reas; emännän nimi oli Rekon ja pojan Rekoni.
Sama sana tavataan suomalaisessa runossa Riiko muotoisena. Sen kertosanana on pajari tai Kaleva.