Lisäksi liittyy Osmo sanaan taito valamalla valmistaa rautaa. Virolaisessa runossa, jossa poikanen tiedustelee metsään karanneita hevosiaan, on pojalla nimenmuoto Osmus. Vironkielessä osmus eli osman merkitsee valurautaa, samoin kuin ruotsinkielessä osmund, jonka vanha skandinaavilainen muoto on ásmundr. Edda-runoissa mainitaan Ásmundr kuninkaan nimenä, jonka alueella Odinia palveltiin. Mahdollisesti virolaista paikannimeä Osmussaar vastaava ruotsalainen Odinsö viittaa samanlaiseen yhteyteen.
Samoin kuin Kalevaan verrattu Kylfing voi Osmoon verrattava Ásmund olla etevän suvun tai muun taidokkaan ihmisryhmän nimi, jonka ansioihin vanhin raudanvalmistustapa sekä kasvitarhanviljelys kuuluvat.
Alkusoinnun vaikuttaessa on kunnioittavassa merkityksessä käytetystä
Osmo sanasta saattanut muodostua Ismo, joka on ilmeisesti Neitsyt
Maarian sijaisena seuraavassa savolaisessa Tulensynnyssä:
Ismo ilman tyttäriä,
tule tänne, tarvitahan,
heitä vettä helmoistasi —
kipeille voiteheksi!
Samoin lienee pyhäksi Neitsyeksi, "Herran tyttäreksi", käsitettävä itäpohjanmaalaisessa Karhunsynnyssä tuudittajana toimiva Ismärätär "Tuonen tyttö", jonka ohella karhun kapaloista huolehtii kave "ilman kaunis neiti".
Yleinen muunnos Osmero nimeä on varsinaisinkeriläisten runojen Ismero eli Ismaro. Kultaneidon taonnassa, jossa ennen neitoa eläimiä ahjosta ilmaantuu, on sepällä säännöllisesti nimitys Ismaro.
A. Itse Ismaro pelästyi —
Itse Ismaro ihastui.
B. Se oli seppä Ismaroinen,
tarkka entinen takoja.
Myös kullan tipauttajana Kullervon Kalervon pojan asemella mainitaan joskus:
Manteren matala seppä,
itse seppä Ismeroinen.
Samoin kuin Osmoa käytetään Ismaroa kunnioittavana nimityksenä, erityisesti isälle: