Onki Oinosen tekemä,
väkärauta Väinämöisen.
Oinonen ei liene muuta kuin alkusoinnun vaikutuksesta (onki) muuntunut Väinönen.
Verrattavasti useammin kuin raudanseppänä esitetään kuitenkin Väinämöinen virrenseppänä. Jo Agricolan hämäläisten jumalain luettelossa sanotaan, että Äinemöinen "virret takoi". Kilpalaulannassa Väinämöinen esiintyy mahtavana laulajana, joksi häntä Joukahaisen äiti nimittääkin. Väinämöistä ampuva lappalainen saa varoituksen:
Älä ammu Väinämöistä, laulut maalta lankeavi.
Nimenomaan virrentekijänäkin Väinämöinen runoissa esitetään.
A. Olipa ennen vanha Väinö, laulaja iänikuinen, sanan on pon[si] polvuhinen; viisas virsien tekijä. B. Virren ponsi polvuhinen. G. Sanon Väinämöisen virsiä.
Yhtä vähän kuin Vulcanuksen tapaista takomataidon jumalaa on suomalaisilla voinut olla Apollon kaltaista laulu- ja soittotaidon jumalaa. Siitä syystä oli Väinämöisen virrentakomisen ja laulun selittämiseksi turvautuminen vedenhaltian soitannollisuuteen. Mutta niinkuin olemme nähneet, on soitannollisuus yleisempi haltian ominaisuus, eikä se ole tarkalleen samaa kuin virsien eli runojen sepittäminen. Lähinnä olisi Väinämöinen verrattava islantilaisten runoudenjumalaän Bragiin, joka ei ole muu kuin norjalaisten vanhin tunnettu runoilija Bragi (k. n. 850) jumalaksi koroitettuna.
Jos Väinämöinenkin on ollut inhimillisen sankarin nimitys, niin on helposti ymmärrettävä, että:
Tekeytyi vanha Väinämöinen takaisin tietäjäksi ja taitajaksi.
Muinaisajan ylimykselle saattoi kuulua myös tietäjän toimi, jolla
Väinämöisessä on ikäänkuin ensimäinen edustajansa.