Väinämöisen ja Osmon yhteenkuuluvaisuutta osoittaa Osmonkäämin
(Typha latifolia) toisintonimi Väinäntaimi. Muutamassa
Pakkasensynnyssä liittyy Osmon poikaan Vänkämöinen, joka lienee
sekamuodostus Väinämöistä ja Vankamoista, s.o. väkimiestä.[132]
Jos olet sitä sukua.
kuin on ennen Osman poika
Pohjanmaan kylässä,
kotoisin Vänkämöinen.
Vielä mainitaan Väinämöinen Vuojolaisesta muodostuneen Vuolangoisen yhteydessä.
Rauta poika Vuolangoisen, Vuolan tyttären tekemä. sukunna(!) vanhan Väinämöisen.
Vuojolan ja Väinölän olemme edellä tavanneet toistensa kertosanoilla.
Kaikesta tästä voimme päättää, että Väinämöinen on yhtäläinen sankarinnimitys kuin Kaleva, Riiko, Osmo, Vuojolainen ja Ahti. Samoin kuin usealle näistä, omistetaan Väinämöiselle metallinvalmistuksen taito. K.R. Giers kivennäistieteellisessä väitöskirjassaan v. 1767 julkaisee runon, jonka johdosta yhdistää Ilmarisen roomalaisten tuulen jumalaan Aeolukseen, mutta Väinämöisen taivaalliseen seppään Vulcanukseen.
Tulta iski Ilmarinen — Tässäpä vanha Vainemoinen(!) vaskiakin valeli, nuolet raudasta rakensi.
Mainittu vanhin karhuruno, kirjaanpantu pohjois-Hämeessä vuoden 1662 jälkeen, sisältää myös kohdan, jossa Jumalaa rukoillaan hiihdättämään ohtoa hikeen ja Väinämöistä sitä väsyttelemään. Tähän liitetyssä muistutuksessa selitetään Väinämöisen olleen paitsi virsien takojan myös merkillisen raudansepän, joka on opettanut heittämään hietaa kiehuvan kuumaan rautaan ja joka siitä syystä on koroitettu jumalain joukkoon. Etelähämäläisessä Raudanlumouksessa on sama keksintö omistettu raamatulliselle vasken ja raudan takojain kantaisälle Tuubal-Kainille: "Tupelkaini sen hiedan sekaan heitti".
Itäsuomalaisissa Raudansanoissa on toisinaan takojana Väinämöinen tavallisen Ilmarisen asemella; välistä mainitaan myös Väinämöisen ahjo ja valkea.
Kalastajanluvussa sanotaan onkirauta Väinämöisen tekemäksi.