Mainitun ainoalaatuisen loitsun johdolla, jonka alkuperäisyyden huono runomittakin tekee epäiltäväksi, on kuitenkin vaikea lähteä Väinämöisestä mitään päättelemään. Vielä enemmän uskallettua olisi ottaa yksi säkeistä: "vesistäkin vetele", todistamaan sitä väitettä, että Väinämöinen olisi vedenjumala.
Paremmin soveltuisi tämän väitteen tueksi pohjoishämäläinen Haltiannosto, jossa häntä rukoillaan nostamaan "järven alla istunutta" väkeä. Mutta samalla mainitaan myös maan alla maatunut väki. Toisesta pohjoishämäläisestä kappaleesta päättäen on paikanmääre järven alla muodostunut siten, että kertosäe maan alla on vaikuttanut pääsäkeen aikaisempaan muotoon iän alla, joka vuorostaan palautuu alkuperäiseen iän kaiken.
A. Nosta Väinämö väkeä, joka järven alla istunutta, maan alla maannutta! B. Nosta Väinäsen väkeä jok' on iän alla istunutta, maan alla maatunutta!
Vielä tavataan samoilla seuduin Väinämöisen väki muutaman kerran vedestä nousevana tai veden väen eli voiman yhteydessä.
A. Nouse luontoni lovesta, tupahiisi hiiloksesta, veistä väki Väinämöisen, itse Ilmatar pajasta! B. Veen voima, Väinämöisen väki tule nyt ainoan avuksi — Tuopas nyt veestä väkeä, alta taivahan avuksi!
Tavallisesti kuitenkin vanhan Väinämöisen väki tavataan Jumalan voiman eli väen ja samaa merkitsevän Ukon väen sekä neitsyt Maariaa tarkoittavan Akan väen kertona.
A. En voimalla omalla, voimalla Jumalan voiman, väellä vanhan Väinämöisen. B. Väki Ukon, väki Jumalan, väki vanhan Väinämöisen! C. Akan väellä, Jumalan väellä, väellä vanhan Väinämöisen, D. Ukon väki, Akan väki, väki vanhan Väinämöisen!
Että tässä on puhe kristillisen Jumalan väestä ja voimasta, osoittavat selvästi ne toisinnot, joista Väinämöisen väki puuttuu.
A. En puhu omalla suulla, enkä omalla väellä, puhun Jeesuksen suulla, puhun Jeesuksen väellä. B. Luoja[n] on väki väkevä, Herran voimat voimalliset, C. Ukon väki. Jumalan väki, Kaikkivallan väki!
Vielä mainitaan vanhan Väinämöisen väki, hiki tai vesi, joihin toisinaan myös nuoren Joukahaisen hiki, henki tai kyynel ynnä ennen selitetty mesileipä Lemminkäisen liittyy, koristeellisena jatkona Löylynsanojen alkusäkeelle: "Puun löyly, kivosen lämmin" tai "löylyni Jumalan luoma". Mistä mielikuva Väinämöisen tai Joukahaisen hiestä, joka tavallisimmin mainitaan, on alkuisin, ei ole vaikea arvata sentapaisista säkeistä kuin: