[102] Tuonelan kukon nimenä mainitaan Närimys Rutonluvussa: "Närimys Tuonelan kukko, Tuonettaren tuuittama, Jeesuksen kirjan kantaja". Tämä nimi ilman kukkoa tavataan yleisesti Rutonsanojen alkusäkeessä, jota tavallisesti seuraa: "Jeesuksen kirjankantaja, kultanuolen kallitsija (s.o. takoen teroittaja)". Alkusäkeen muoto vaihtelee: Närimys kantruu, tai eutruu, Närimys Narimon poika, Näls kolst rom, Järtti pruu tai pelkästään kantruu tai kapraali. Välistä seuraa tätä alkusäettä tai ilman sitä alkaa loitsu: "Närimys isäsi, N. äitisi, N. poikasi, N. tyttäresi, N. muu sukusi, N. valtavanhempasi, N. tuhat tulinen perkele". Viimeksimainitun kaltainen säkeistö on myös Sammakonlumouksena muistiinpantu. Verrattakoon vielä Puunluvussa: Närönen Nirosen poika.
[103] Kreikkalaisen legendan mukaan Heroodiaan tytär sortuu jokeen läpi jään kaulaa myöten. Jään poikki leikkaama pää ja muu ruumis jatkavat tanssia.
[104] Muita määreitä mainittakoon irvihammas, harvahammas, kierosilmä, kiero-korva, vääräleuka ja rautaparta.
[105] Pari myöhempää kirjaanpanoa ovat ilmeisesti tämän kirjasta opittuja mukaelmia.
[106] Marketan runon suomenkarjalaisessa muodostuksessa tavattava seitsemän tyttären äidin nimitys: "Lokka luopuisa emäntä. Kajovatar vaimo kaunis", joista edellisen Setälä on yhdistänyt Loki nimeen, on syntynyt siten, että säepari: "lokki luopuisa lintu, kajajainen kaunehempi" on sekaantunut alkuperäisempään nimitykseen: "Helena hyvä emäntä, vaimo kaunis Katrinainen"; välimuotona tavataan: "lukki luopuisa emäntä, kajajainen vaimo kaunis";. Kajovattaren sijalle on Lokka viimein saanut kertosanakseen Osmottarelta otetun Kalevattaren muodossa Kalovatar. Lokin toisintonimeen Löbur verrattu Luovus ilmaantuu yhdistyksessä: "Luovus Luonnotar pakana" eli "Luovus luonnoton pakana" joka "itse risti poikiansa". Tämä on kuitenkin tilapäisesti tekosanasta nimisanaksi siirtynyt, kuten todistaa säkeen tavallinen esiintyminen manauksissa: "luovus luonnoton pakana, häpeä hävytön koira" tai "luo'os pois paha pakana syömästä kaluamasta!"
[107] Voiko Loviattarella osoittaa säilyneen puun merkityksen, riippuu siitä, mitenkä säepari: "perin tuulehen makasi, kalten kaarna pohjosehen" on käsitettävä, onko kaarna erillinen Loviatarta tarkoittava sana vai seuraavan sanan kanssa yhteen luettava. Tässä kohden on huomattava mainittujen säkeiden välillä tavattava kolmas säe: "lonkamoksin luotehesen" sekä edellisen säkeen sijaisena esiintyvä: "perin istuvi itähän". Jälkimäinen säeyhdistys on verrattava Karhunrunojen loppusäkeihin: "istutan itähän rinnoin, kaiten kaarnapohjosehen". jossa ei saata olla epäilystä kaarna ja pohjonen sanojen yhteenkuuluvaisuudesta: kaarnapohjonen merkitsee hongan kaarnasta nähtävää täyttä pohjoista ilmansuuntaa.
[108] Jälkimäistä täysin vastaava Tuonisokko yhdessä Hammasmadonluvussa: "Tuonisokko Tuonen toukka rautaisessa riehtilässä". on väärin kuultu tai kirjoitettu, kuten ilmenee saman säeparin toisinnoista: turpuisikko, turiseeko tai tura'akkos (s.o. turajatkos) Tuonen toukka.
[109] Vrt. myös: "Piru piiliä takovi — isä piiliä takovi, poika nuo sulittelevi".
[110] Johannes Wier Pseudomonarchia Daemonum.
[111] J. Mikkola on huomauttanut Juma nimisestä liettualaisesta viljavuuden jumalasta.