[112] Kirjoitettu orasta, mutta epäilemättä lausuttu: oraasta.

[113] Anglosaksilaisessa Beowulf-runoelmassa käytetään ruotsalaisista nimitystä Scylfingas.

[114] Toisin: Sillervon s.v. tai Hellervo heleäviitta eli hopeaviitta, Sillervoon on verrattava Sämpsä poika Sillervoinen ilomantsilaisessa Puunsynnyssä. Virossa on Kalevi poegin kertosanana Sulevi poeg. Suomen puolella tavataan keskipohjanmaalaisessa Käärmeensynnyssä Kalevan sijalla kerran Sulava: "Sulavan miekan terästä" (kieli). Aunukselaisessa runossa mereen pudonneesta suasta ilmaantuu harjaajana Isakkoinen Sullervoinen.

[115] Sama nimi liittyy joskus kuninkaan poikaan eli kuninkaaseen, jolla yleensä kultainen on tavallisin mainesana: "Kulleri kuninga noorem poega"; "Kulleroinen mies kuningas".

[116] Myös suomalainen kukannimi kullero (Trollius europaeus) on voinut saada nimensä joko keltaisesta väristään tai nupunmuotoisuudestaan. Virolainen kuller- eli kulderkupp on verrattava keltalumpeen (Nupher luteum) nimitykseen kuldsed veekupud.

[117] Hiidenväen ja jättiläisten kera rinnastettuihin nimityksiin, joille on etsitty historiallista perustusta, vaikka epäiltävällä menestyksellä, kuuluvat myös pohjois- ja itä-Suomessa Meteliläiset. Kajaanin puolella mainitsee E. Castrén v. 1754 kansan kaikkialla kertovan Metelinväestä, metsissä ja erämaissa muinoisin asuneesta rosvojoukosta. Inkerin puolella muistellaan Metelinmiesten eläneen ennen nykyistä kansaa ja olleen paljoa suurempia sitä. Runoissa Meteli on saanut pahan merkityksen. Länsi-inkeriläisessä Luojan virressä lauletaan: "Kunis julki Juuta käynyt, vaelsi Metelikansa (l. -valta), paha rahvas pois pakeni." — "Ei tänne ole Jeesus tarve, tänne tarve Juuttaan polkka, Metelin Motelin polkka." Suomenkarjalaisessa Käärmeensynnyssä tavataan alkusoinnun vaikutuksesta vääntynyt muoto Netelin: "neuloista Netelin neion".

[118] Joskus on Osmolaisen sijalla Ollervikko, joka muistuttaa Virossa Kalevin rinnalla esiintyvää Olevia, s.o. Olavia.

[119] Luultavasti oikaistava: "Niityn kantehen Kalevan."

[120] Eteläpohjanmaalaisessa Raudanluvun säkeessä: "vietiin viimein Vismarin pajaan", voi edelleen alkusoinnun vaikutuksesta Ismari olla vaihtunut paikannimeen Vismar. Tämä Hansakaupunki kuului 30-vuotisesta sodasta alkaen vuoteen 1803 Ruotsin valtakuntaan ja oli tunnettu rautatehtaistaan, joihin Suomestakin vietiin harkkorautaa. Eräässä kappaleessa, jossa tosin huono runomitta on epäilyttävä, esiintyy personallinen "seppä" Vismari. — Suomen Kaijalassa on vielä huomattava raudanpuhuttelu Ismioksi "itse" sanan seuratessa. "Ismio itses viikon vikastele, etkä kauvan karvastele, multahan vihas viskoan".

[121] Myös säkeissä: "Rauan synty suon navoilta, isä Vojolan navoilta", Vojola lienee luettava Vuojola.