[152] Saattaa kuvailla skandinaavisista nenämuodostusta. Vrt. kuitenkin Veitikan (< Vetrikan) mainesanaa: "nenä nykerä".
[153] H. Ojansuun on äskettäin onnistunut osoittaa Varsinais-Suomelle ja Pärnun maakunnalle yhteisiä paikannimiä.
[154] Runollisesti personoitu, vrt. "tuulest' on penuen synty, ahavasta koiran alku".
[155] Yhtäläinen vanua sanan vaikuttama väännös tavataan Ampiaisenluvussa: "Syöjättären synnyttämä, vuoran vattaran (< huoran hattaran) vanuma".
[156] Mitenkä helposti isännimi muodostuu, osoittaa etelä-Hämeen Luteensanoissa nimentapaisen Latikaisen kehittyminen.
A. Luteet lateet, kirput kateet!
B. Lutukainen, latukainen!
C. Lutikka Latikan poika!
D. Lude Latikaisen poika!
[157] Samoin puhuteltu karhu on: "Villomus sinä itsekin".
[158] Kansanlaulajain runollista nimensepittelyä on Lönnrot sekä Kalevalassa että Kantelettaressa jonkun verran jatkanut. Ennen huomautettujen lisäksi mainittakoon Aallotar (UK 48: 130) sekä Suometar ja Sorsatar (Kant. III 1: 13) ynnä itse Kanteletar.
[159] Vrt. myös: "Jo tulevi naimakansa maapuolen Silosalosta, selänpuolen Luuvenlahta".
[160] Kirjaaapano on Lönnrotin, joka on säkeitten väliin myöhemmin kirjoittanut: "tulkoon vanha Väinämöinen".