Maan tyttö, mannon tyttö, pihan tyttö, pellon tyttö!
Tytön asemella on tavallisesti jälkiosassa kumpaakin säettä vaihtelun vuoksi neiti. Runomitan vaatimuksesta on myös mannun muodostettu kolmitavuiseksi: manuen tai tavallisemmin Manulan.
Maan tytti, Manulan neiti, pihan tytti, pellon neiti!
Manulan neidosta on välistä vielä tehty Manalan neito.[31]
Jälkimäisessä säkeessä, sen toisiin yhteyksiin jouduttua, on pelto kokonaan syrjäyttänyt pihan, taikka on pihan tytöstä alkusoinnun vaatimuksesta tehty piika.
A. Pellon tyttö, pellon neiti,
Pellon entinen emäntä!
B. Pihan piika, pellon neiti,
akka manteren alainen!
Maanhaltian uskottiin varsinaisesti varjelevan maanviljelystä sekä sitä osaa karjanhoitoa, joka toimitettiin kotikartanolla.
ABC. Akka manteren alainen, poika pellon pohjimmainen! A. Pane turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän maasta maksan karvaisesta! B. Nostaos oras nokinen! C. (Liinaa ja pellavaa kylvettyä): Saoin haaroin haarattele, tuhansin neniä nosta! Tulkaan Viron virpiä, Suomen sulkkua, kuninkahan pojan jousen jännettä! D. Akka manteren alainen, piika pellon pohjimmainen, Syötä minun syölähäni, juota minun juolahani, apata alanenäni, turvuta turilahani metisestä ammehestas! — Käy sie yöt suka käessä, päivät vihko kainalossa esitse tämän emännän! — Maan isäntä, mannun sulho. poika pellon pohjimmainen, akka manteren alainen, tuo pieniä pihalle. kaunihia kartanolle iällä tämän isännän, elinajalla emännän! Akka manteren alainen, minkä vettä juottanen, se meeksi muuttaos!
Viljelemätöntä maata runot kuvailevat sanoilla metsä, korpi, salo, kumpu, aho, viita, kangas, suo, saari. Tavallisimmasta metsästä on vielä muodostettu paikannimen tapainen Metsola.
Metsänväkeä ottaessa tai metsännenää asettaessa esiintyvät maan miehiä vastaavat Metsolan miehet ja korven eli kummun uroot.