A. Metsolan metiset miehet, korven kultaiset urohot Metsolasta, Mieholasta, korven kultaisen sisästä, käykätte minun väkehen! B. Metsolan metiset miehet, kummun k. u. M. M., hyväisestä Hymölästä, parahasta Parholasta, antaos mulle anteheksi!
Yksiköllinen metsästä ilmaantuva mies kuvataan taioissa toisinaan samoinkuin metsänhaltia puitten pituiseksi.[32]
Saan minä metsästä miehen —
korpikuusien pituinen.
Ylimalkainen metsän haltia mainitaan runoissa harvoin. Enimmiten on tämä sekä iältään että sukupuoleltaan määrätty.
Metsän vanhempi miespuolinen haltia saa tavallisesti nimitykset metsän kuningas, ukko tai isäntä, joskus herra. Metsänkin kuninkaan pysyväinen mainesana on kultainen, josta Metsolaa vastaava paikannimi Kultala on tilapäisesti muodostettu: kultaisen asemella on toisinaan kuuluisa. Harvinaisia ovat metsän valtikka väkevä ja metsän Kaarle kaunis miesi. Muutamasti esiintyy korven tai kummun kuningas tahi ukko, kerran ahon kuningas, useammin salon isäntä tai herra, välistä myös saaren paimen ja kankahan eläjä.
Metsän ukon ulkonäössä on silmiinpistävä parta, jota aineksen, värin ja tasaisuuden puolesta kuvaillaan: naava-, villa-, sulkku-, kultaparta; valko- eli tavallisemmin halliparta; röhmä-, ruhmu- tai sileäparta. Puvussa on huomattavin haltialle ominainen hattu: havuhattu eli -hiippa, naavahattu eli -lakki, sinihiippa eli -hilkku, kultahattu hartioilla. Myös kertosäe mies puhas punakypärä kuuluu tälle parrakkaalle haltialle. Välistä omistetaan sille vielä siniviitta.
Metsän vanhempi naispuolinen haltia on yleisesti metsän emäntä, akka eli eukko, harvoin muori tai äiti. Metsän emännän tavallisia mainesanoja ovat ehtoinen eli ehtoisa ja mieluisa, muita mainittakoon ehkeä, entinen, herttainen, kultainen, viljainen. Metsän eukko on ennellinen tai armollinen, metsän armias antimuori ja Metsolan muori metinen. Harvoin esiintyvät korven eukko, korven korkea tai kummun kuuluisa ja ahon aimoinen emäntä. Useammin ilmaantuu suon emäntä, joka vastannee ruotsalaista mossakäringen, ja sen kera toisinaan viidan eukko sekä kankahan eläjä.
A. Sinisukka suon emäntä! B. Siniviitta viidan eukko, punasukka suon emäntä, kaunis kankahan eläjä!
Etenkin Vienan läänissä käytetään metsän emännän kertosanoina salokaarron (kerran metsänkaarron) kaunis vaimo. Suomen itä-Karjalassa tavataan joskus haapasaaren vaimo (myös neiti) kaunis.
Nuorempana miespuolisena haltiana mainitaan muutamasti metsän poika ponnellinen, metsän sulho kultahattu ja salon poika rautasauva.